Työsuunnitelma

Olen luvannut itselleni ottaa mökin remontoinnin niin rennosti kuin se suinkin on mahdollista. Suorittamisesta ja uupumisesta on kokemuksia takataskussa ihan riittävästi. Toki toivon voivani muuttaa talooni pian. Koska tykkään selkeistä tavoitteista, varovainen virallinen muuttopäivä on kaavailtu lokakuulle.


Sormet syyhyävät valitsemaan tapetteja, laattoja ja maaleja, mutta todellisuudessa työlistalla on liuta tylsempiä tärkeämpiä hommia. En ole apumieheni kanssa ihan vielä lyönyt lukkoon mitkä hommat onnistuvat omin voimin ja mihin palkataan tekijä. Budjettini on kuitenkin rajallinen. 99% remontista on sellaista, mistä minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ja tietoa.

Korjauksessa yritän käyttää hyväkseni kierrätystavaraa niin paljon kuin mahdollista. Remontit tullaan toteuttamaan hengittävillä 50-luvun taloon istuvilla materiaaleilla, tietenkin kylppäriä lukuun ottamatta. Mitään fiftarihenkistä taloa en ole kuitenkaan tekemässä, sillä talo on jo sekoitus eri vuosikymmeniä. Aion itsekin jatkaa samalla tilkkutäkkimenolla tavoitteena terve, homeeton, kiva, värikäs pikkukoti.


Aion remontoida ensin vanhan puolen 26 neliötä asuinkäyttöön, eli makuuhuoneen, keittiön, eteisen ja kylpyhuoneen. Uudempi parinkymmenen neliön kokoinen huone jää puolilämpimäksi varasto- työ- ja monitoimitilaksi. Tärkein ja suurin työ on salaojitus ja maanvaraisen laatan päällä olevien lattiarakenteiden kunnostus. Remontin kannalta tulevaisuus näyttää muuten tältä:

Kevät ja kesä
-Salaojitus ja sadevesijärjestelmä!
-Katon ruuvien läpikäyminen, piipun kauluksen tiivistys, piipunhattu
-Yläpohjan ilmanvaihdon parantaminen
-Korvausilmaventtiilien asentaminen
-Vanhan puolen kolmen huoneen lattioiden avaaminen, eristeiden vaihto ja uusien lattioiden teko sekä tarvittavat lahokorjaukset
-Uudet seinäpinnat, lisäeristys?
-Keittiö
-Kylpyhuone
-Uusi pumppu ja putket
-Kaivon puhdistus ja korjaukset
-Sähköt
-Tulipesän palautus makuuhuoneeseen, hormin kunnostus

Syksy
-Koira-aita
-Uusi ulko-ovi

Ensi vuonna
-Yläpohjan eristeiden vaihto ja lattian paperointi
-Uuden puolen muuttaminen hengittäväksi puolilämpimäksi työtilaksi
-Uusi kuisti ja portaat
-Kasvimaa ja puutarha

Tulevaisuudessa
-Ikkunoiden vaihto puusepällä teetettyihin perinneikkunoihin
-Julkisivun korjaus ja maalaus
-Saunan katon korjaus
-Talon katon maalaus



Oppitunti kohtuullisesta elämästä

Muutamia vuosia sitten aloin todella kyseenalaistamaan elintapojani ja pikkuhiljaa pyrkimään kohti entistä kohtuullisempaa elämää. Ajatus sopi yhteen huonotuloisten pätkätöiden ja opiskelun kanssa. Pienet menot, harkitut hankinnat, maltillinen varautuminen tulevaan ja itse viljelty tai kerätty ruoka ei ole hullumpi juttu.




Kun viikonloppuna kävin läpi mökkiini jätettyjä tavaroita ja tutustuimme paikkoihin, sain todellisen oppitunnin taloni edelliseltä asukkaalta. Rauha-mummon omaisuus oli suurelta osin siivottu pois, mutta salakaapista löytyi pikkurarkasti sokeripusseihin säilötyt kuusenkoristeet, talteen kieputetut lahjanarut ja vuosien joulukukkien mukana tulleet tilpehöörit. Pesupöydän alla puolestaan oli kasoissa viikattuna kaikki mahdolliset pakkauspaperit, jopa foliokiuaspussi. Siivousräteiksi oli siististi mytätty vanhoja sukkia.


Rauha-mummolla oli sisäsuihku, mutta mietin miten minikokoinen lämminvesivaraaja mahtoi riittää. Kaivon vesi vaikutti kolmen vuoden käyttämättömyyden jälkeenkin hyvältä, mutta senkään syvyys ei päätä huimannut. Pohdin elokuun kuivuutta ja veden riittävyyttä. Sulakkeiden paukkuessa totesin ettei Rauhalla tainnut olla kovinkaan paljon sähkölaitteita. Löydöt olivat hyvä muistutus siitä mitä oikeastaan tällä asumismuodolla haen. En itserääkkäystä ja kurjuutta vaan kulutuksen vähentämistä, kohtuullisuutta ja tavaroiden kunnioitusta.  Kieltämättä samalla epäilen omaa pärjäämistäni. Rauhalla saattaisi olla heittää vinkki jos toinenkin.




Asumattomasta asutuksi

Taloni on ollut ainakin kolmisen vuotta ilman asukasta ja nyt tämän talven täysin kylmillään. Jo edellisen taloni kanssa opin miten paljon tämän tyyppiset paikat kiinnostavat lapsia, ja vähän isompiakin. Ymmärrän kyllä, sen verran väärillä pihoilla on tullut itsekin liikuttua. Se, mitä en ymmärrä on paikkojen rikkominen ja muu ilkivalta :( Ensimmäinen homma talollani olikin tuhojen torjunta. Apumiehen jeesillä pihalle laitettiin lisää valoa. En pääse asumaan talooni vielä pitkään aikaan, joten toivon sanan autiotalon viikonloppuremppaajista kiirivän pian naapuruston huligaaneille asti ja paikat saisivat olla rauhassa.







Ensimmäinen askel kohti omannäköistä elämää - Voimapyörä!

Olen ahminut kirjaston selfhelp-hyllyn opuksia urakalla syksyn aikana erityisesti kohdasta "toteuta unelmasi". Yksi aika keskeinen ohje omien unelmien toteuttamista varten tuntui olevan niiden vahva pikkutarkka visualisointi ja kaikenlainen todeksi eläminen käytännön kautta. Syksy menikin eräänlaisessa varustelun tilassa. Hankin tarvittavaa tietotaitoa, mutta myös kirppiksiltä eteen sattuneita tarvekaluja, jotka sopivat mökkiunelmaani. Etsiessäni taloa, huomasin että suurin este minun ja unelmani välillä oli liikkuminen (okei ja raha). Löin päätä seinään ja yritin opiskella, miten autoton pysyisi asumaan maalla, mutta samalla ehtiä kotiin töistä ajoissa koirien luokse. Opettelin Keski- ja Itä-Uusimaan joukkoliikennekarttoja ulkoa niin pitkälle, että minut olisi varmaan voinut palkata johonkin puhelinneuvojaksi. Maalla eivät reittiopasapsit pelitä ja jokaisella kunnalla ja bussiyhtiöllä on usein omat toimintatapansa.


Laskin että julkisten ja pyöräilyn yhdistelmällä saattaisin saada aikaan työmatkoja, jotka koiranikin kestävät kotona odotellen. Onneksi olin päässyt jo ihan hyvin sisälle elämäntapapyöräilyn saloihin ja tykkään siitä. Julkisiin ei kuitenkaan saa ottaa pyörää, varsinkaan ruuhka-aikaan. ja monesti pyörälle on tarvetta matkan molemmissa päissä, joten sitä ei voi jättää pysäkille odottamaan. Taittopyörä on kuitenkin mahdollista napata sisälle myös bussiin ja junaan. Päätin siis lokakuussa hankkia sellaisen, mutta leukani loksahti auki selatessani pyörien hintoja. Minun on aina ollut vaikea ostaa itselleni kalliita asioita. Koiriin voin käyttää tuhansia euroja, mutta kun pitäisi ostaa kenkiä, talvitakkia, läppäriä tai kännykkä peruutan viime hetkellä. Tänä syksynä osana itseni arvostusprosessia olen rikkonut näitä vanhoja kaavoja. Pyörän hankinta oli kuitenkin elämäni suurin satsaus itseeni ja siihen mitä kohti haluan mennä. Samalla hinnalla olisin saanut rämäauton ja saankin kuulla sen usein.



Pyörän osto osoittautui lopulta uskomattoman voimauttavaksi ja koin todellakin tehneeni päätöksen, joka tukisi minua matkallani maalle ja omaan mökkiin. Pyörä muistuttaa minua valinnanvapaudesta ja siitä että saamme onneksi tehdä elämästämme juuri sen näköistä kuin haluamme.



Talokierros VIDEO

Aivan pakko heti tuupata tekemäni video juutuubin, muuten alkaa nolottamaan liikaa ja lopulta poistan sen. Video ei ole täydellinen, ei ole sen tekijäkään. Halusin kuitenkin kokeilla jotain mikä on esiintymiskammoiselle aika pelottava juttu. Talokierros, olkaa hyvä.




Ostin tontin, sain talon!

Kauppakirjat on allekirjoitettu ja avaimet vaihtaneet omistajaa, jee! Virallisesti ostin tontin, jolla on rasitteena purkukuntoinen talo. Purkukuntoisuudesta voidaan olla montaa mieltä ja puhutaan tuosta terminologiasta tarkemmin joku toinen kerta. Kerään rohkeutta tehdäkseni mökistäni pienen esittelyvideon, mutta siihen saakka saatte pärjäillä parin vanhan ulkokuvan varassa.


En olisi ikinä uskonut ostavani näin "uutta" ja peruspilattua, siis peruskorjattua taloa, mutta toisin kävi. Vihreä villani on rakennettu 1954 ja ihana pihasauna on valmistunut muutamaa vuotta aikaisemmin. Alkuperäinen mökki on ollut sisältä vain 25 neliön kokoinen, pelkkä huone ja kammari. 1960-luvun lopulla tila on kuitenkin käynyt ahtaaksi ja mökkiin on ympätty yhden huoneen elintasosiipi, joka kasvattaa asuinpinta-alan hulppeaan 45 neliöön. Samalla kammarista on lohkaistu tilaa sisävessalle ja suihkulle.




Tontti kivalla vanhalla puutarhalla on eteläisessä mittakaavassa varmaan keskikokoinen (1200 neliötä) ja uskon saavani aikaan ihan kiitettävän kokoisen kasvimaan. Huolestuneille tiedoksi, juna-asemalle ja ruokakauppaan on matkaa 2,5km, ituhipille tärkeä luomutila puoteineen pyörän ulottuvilla, rautakauppa-puutarhamyymälä on lähellä ja hätäapua metsän toisella puolella. Niin, metsä. Olisin halunnut muuttaa oikeasti syrjään, mutta autottoman on joustettava. Taajama loppuu kuin seinään parin sadan metrin päässä mökistäni. Naapureita on. Kylä on minulle entuudestaan tuttu, vanha taloni sijaitsee sen toisella laidalla. Samoin talo, jota olin vuoden vaihteessa jo ostamassa, mutta myyjä perui kaupat. Toistaiseksi töllistäni onkin käytetty ankeasti nimeä Jokela kolmonen. Yritän totutella puhumaan vaikka Villa Vasarasta.