Rauhoittava rohto lähimetsästä

"Kanervaa arvostetaan lievästi rauhoittavana rohtona, ja sitä käytetäänkin unettomuuteen; kanervan sisältämät aineet eivät kuitenkaan selitä rauhoittavaa vaikutusta. Sillä on limakalvoja supistava, antiseptinen ja virtsan- ja hieneritystä lisäävä vaikutus, ja se sopii munuais- ja rakkovaivojen, virtsatietulehdusten, kihdin, reumatismin ja myös alhaisen verenpaineen hoitoon."

Lähde


Kanerva on ehdottomasti yksi lempikukistani. Naapurin kivikkopuutarhaa koristaa kauniisti kukkiva kanerva ja pitää ensi vuonna keksiä hyvä paikka kasville myös omalta pihalta. Siihen saakka on ihasteltava kanervia metsässä. Uuden kotini lähistö onkin tähän tarkoitukseen juuri sopiva.



Olen rohtojen ja villiyrttien käytössä ja keräilyssä aloittelija. En ole niitä tyyppejä jotka hampaat irvessä syövät kasveja, joiden maku ei miellytä, tai joiden kerääminen ja käyttäminen on jotenkin todella vaikeaa. Se että joku on superterveellistä, ei riitä minulle. Homman on oltava helppoa, omaan arkeen sopivaa ja miellyttävän makuista. Luottokasvejani ovat horsma, nokkonen, poimulehti ja kanerva. Kanerva on edellä mainittujen ominaisuuksien lisäksi myös äärettömän kaunista.



Kanervaa on todella helppo poimia ja vielä helpompi kuivattaa. Joskus paljon kosteutta sisältävät kasvit homehtuvat ilman kuivuria. Itse yritän pärjätä ilman kyseistä laitetta niin pitkään kuin mahdollista. Kanervasta kerätään kukkivat latvat tai riivitään pelkät kukat. Kuten kaikki kasvit, myös kanerva tulisi kuivatta valolta suojattuna. Kuivatunkaan kanervan paras paikka ei ole läpinäkyvässä lasipurkissa. Huomaathan että kanervan keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa.



Helpoin tapa käyttää kanervaa rohtona on rauhattava iltatee. Koska rakastan asioiden tekemistä ja vuorokaudessa on aina liian vähän tunteja, minulla on välillä iltaisin vaikea saada kierroksia alas. Muutkin kanervan vaikutukset sopivat minulle. Olen testaillut erilaisia unettavia teelaatuja kaupasta eikä itse kuivatettu kanerva häviä näille edes maussa. Kanerva ei ehkä sovi korkeasta verenpaineesta kärsiville jatkuvassa käytössä, mutta itse olen käyttänyt kanervaa välillä miltei päivittäin pari tuntia ennen nukkumaan menoa. Muutama ruokalusikallinen kuivattua kanervaa lempimukin pohjalle ja kuumaa vettä päälle.


Uusi blogiteksti joka torstai ja video kuun vaihteessa!


Jovelan Johanna kirjoitti julkaisevansa blogissaan kuumimmat kuulumiset aina sunnuntai-iltaisin. Niitä onkin ollut kiva aina odottaa. Sunnuntai olisi minullekin mahtava ajankohta päivittää viikonlopun remppasaavutukset. Todellisuudessa olen sunnuntaisin niin poikki että illan perinteeksi on muodostunut kaupan gluteeniton mozzarellapitsa (kiitos tästä uutuudesta) ja sauna. Vähät energiat menevät itsensä työkuntoon saattamisessa. Kuvien käsittelyyn ja tekstin luomiseen vierähtää helposti koko alkuviikko.


Näin ollen olen valinnut blogini päivitysajankohdaksi TORSTAIN.
Jatkossa ei siis tarvitse arpoa milloin ehdin ja pystyn ja jaksan jotain tänne julkaista. Luettavaa on joka torstai, oli minulla asiaa tai ei :) Youtubevideot valmistuvat kuten ennenkin, kuun vaihteessa, usein pienellä viiveellä. Sovitaan vaikka joka kuun ensimmäinen keskiviikko, ehkä, noin, suurinpiirtein, mahdollisesti.


Lukuiloa!




Tervetuloa syksy

Ai että, miten elokuu tuntuukin enemmän uudelta tyhjältä sivulta kuin vuodenvaihde. Tästä alkaa suosikkivuodenaikani. Olen varma että syksystä tulee pitkä ja hyvä! Vaikkei syksyyni ole kuulunut opintoja enää muutamaan vuoteen, on silti aina kivaa ostaa pari tuliterää kynää ja pyöritellä kalenteria uudella innolla. Päätin kokeilla loppuvuoden ajan trendikästä bullet journalin pitoa, mutta omaan sotkuiseen tyyliini. Remppaan liittyy niin paljon muistilistoja, että ehkä ne olisi kiva laittaa yksiin kansiin. Myös blogissani tulee tapahtumaan uusia asioita ja voi olla että kaipaan siihenkin järjestelmällisiä muistiinpanoja.




Kuten on käynyt selväksi, remonttiaikataulu heitti kuperkeikkaa ja volttia ja piruettia talon sokkelin ja piipun murentuessa alta. Ei se mitään. Nyt toivon enää että valut ovat valmiit ja taloon ehditään tehdä lattia ennen talven ja pakkasten tuloa. En ole silti luopunut ajatuksesta muuttaa talooni jo syksyllä. En millään jaksa odottaa unelmakotini valmistumista ja unelmaelämäni aloittamista, koska tiedän kokemuksesta että kaikki voi muuttua yhdessä yössä. On elettävä nyt ja osattava nauttia myös tästä keskeneräisyyden vaiheesta. Minulla on kuitenkin yksi huone, sauna ja huussi käytettävissäni. Pistänkin nyt kaiken energiani näiden kunnostukseen. Katsokaas saunallakin remontti karkasi käsistä. Apumieheni työrintamalle syksy on tuonut myös kaikenlaista uutta ja jännittävää. Joudun jatkossa pärjäämään remonttini kanssa oikeasti enemmän yksin. Olen saanut vuoden verran nauttia täyshoidosta toisen nurkissa ja napanuoran katkeaminen aiheuttaa hetkittäin eroahdistusta.



Olen omistanut taloni nyt puoli vuotta, sen ja uuden emännän kunniaksi istutin pihalle symbolisesti kotipihlajan. Juurtuminen voi alkaa! Pihlaja on yksi suosikkupuistani ja minun tonttini sisäpuolella ei kasva yhtäkään. Ehkä ensi vuonna katselen puuta jo makuuhuoneeni ikkunasta omasta sängystäni.


Mitä uutta teidän syksyyn kuuluu?

Kaivon puhdistus

Ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen siitä miten kesälomalla tehty kaivon puhdistus onnistui. Minä ja apumies emme olleet kyseistä hommaa ennen tehneet ja toimimme pelkästään googletulosten perusteella. Kaivoon laskeutuminen ensin hieman epäilytti, mutta kun näin ettei kaivo ole kovin syvä tiesin että uskallan, tosin pienellä kiukuttelulla. Työ vaikuttanut rakettitieteeltä.


Kaivovesi oli kevättalvella aika sameaa ja tyhjensimme kaivon jo silloin kertaalleen. Vesi kirkastui välillä niin paljon että uskalsin sitä jopa maistaa. Maku oli hyvä, mutta rankkasateiden jälkeen muuttui jälleen huonommaksi. Korjaustarvetta siis oli. Kaivo tyhjennettiin uppopumpulla ja loput ämpäripelillä. Pohjahiekan päällimmäinen kerros kaavittiin pois. Jynssäsin seinät juuriharjalla ja huuhtelin, mutta en halunnut käyttää mitään myrkkyjä, vaikka ilmeisesti jotkut kunnostuksen yhteydessä tekevätkin desinfioinnin. 


Kaivonrenkaat olivat liikkuneet vähän paikoiltaan ja väleissä vilisti muurahaisia. Mössäsimme välit kauttaaltaan betonilla. Mössöä tippuu tässä vaiheessa aika kiitettävästi kaivon pohjalle, samalla kaivo täyttyy uudelleen vedellä ja vesi tulvii kumppareihin.

Vaikeinta oli päättää mitä uutta hiekkaa kaivon pohjalle voisi laittaa. Ilmeisesti markkinoilla on olemassa kaivoihin tarkoitettua pestyä ja kuumentamalla jotenkin puhdistettua hiekkaa, mutta me emme sitä ainakaan onnistuneet löytämään. Rautakaupasta lähti mukaan pestyä puhallushiekkaa. Saavin pohjalla se tuntui ainakin toimivan oikein hyvin, eikä veteen irronnut mitään. Hiekkakerroksen päälle laitetiin vielä kerros sepeliä, sitä kun sattui pihassa olemaan. Sen pesin käsin niin hyvin kuin jaksoin. Sepelin tarkoituksena on estää hiekkaa pöllyämästä pumpun voimasta.



Pidimme korjauskohtia veden yläpuolella reilun vuorokauden ja kostutimme pintoja. Sen jälkeen jännättiin miltä vesi näyttää. Ei ainakaan huonommalta kuin ennen korjausta. Yritän käyttää vettä ahkerasti, jotta vesi vaihtuisi ja puhdistuminen jatkuisi. Kaivo ei ole syvä, mutta täyttyy ainakin näillä keleillä tasaisesti uudelleen. Testaan veden laadun myöhemmin syksyllä kun kaivoa on käytetty pidempään. Vasta silloin testitulokset ovat luotettavia. Juomavedet on siis vielä haettava kaupasta tai kaverilta.



Kesäloman työleiri lusittu, VIDEO

Kolmen viikon kesäloma sujahti ohi aivan liian nopeasti. Olen nauttinut viileistä keleistä, pimenevistä öistä, sateista ja metsän antimista, eli vilunväristyksistä, kiiltomadoista ja kastuneista sukista. Kaupunkiasumisen jälkeen tuntuu uskomattoman ihanalta hakea aamulenkillä mustikat jugurtin päälle lähimetsästä. Vanhat kanttarellipaikatkin löytyivät vielä vuoden muualla asumisen jälkeen.



Sain lomani päätteeksi vetää yli työlistalta mukavan monta hommaa. Apumiehen kanssa kunnostimme pihakaivon ja korjasimme haljenneen saunan muurin. Pihaan ilmestyi myös kaivattu kesäkeittiön runko. Katettu lisätila ja tiskauspaikka tulee tarpeeseen.



Tarkemmin remontin edistymisestä uusimmassa videossa. Muistathan myös tilata kanavani ja painaa peukkua. Näin saisin käyttööni kaikki juutuubin ominaisuudet ja videoni eivät huku bittiavaruuteen.
Kiitos!




Postikortti meren rannalta

Heipähei, kolmen viikon loma lähenee loppuaan, mutta ennen heinäkuun remppapäivitysvideota haluan jakaa kanssanne muutamat merelliset maistiaiset minimatkaltamme tuuliseen Poriin. Miten voikaan veden läheisyys tuntua niin uskomattoman ihanalta ja jokainen kivi näyttää suorastaan eksoottiselta (tälläisen maakravun silmin). Näitä irtiottoja on yritettävä järjestää remonttiarjen kylkeen riittävästi.








Suolistobakteeriaktiivin keittiössä osa 4/4, Hapankaali

Vielä yhden pikku tekstin verran vouhotusta suosikkiaiheestani, suoliston hyvinvoinnista. Olen siis myös aikaisemmin kirjoittanut hyvisbakteereista. Hiukan kuin kombucha, myös hapankaali on noussut viime vuosina trendiruuaksi. Kaaliruuat eivät ole aina kuuluneet suosikkeihini, joten elin vuosia siinä uskossa että hapankaali on pahaa. No ei se ole! Yritän syödä hapankaalia pienen määrän kerran päivässä ja sen rouskutuksesta on tullut hyvä lounasrutiini. Olen hapankaalin valmistuksessa vasta aloittelija. Kaalikokeiluni ovat välillä onnistuneet hyvin, välillä homehtuneet piloille. Nyt jos koskaan on kuitenkin paras hetki testata, sillä kaalit ovat ihanat meheviä.


Hapankaalin valmistukseen ei tarvita muuta kuin valkokaalia ja suolaa, niin ja joku hyvin puhtaaksi pesty suuri lasipurkki. Mielestäni punnitseminen ja mittaaminen on tylsää, mutta sopivat suhteet hapankaalille ovat 1kg ohueksi suikaloitua kaalia ja 1rkl suolaa. Itse pidän ruususuolasta. Mitä mehevämpää kaali on, sitä suuremmaksi suikaleet voi jättää. Kivikova kellarin nurkassa pyörinyt kaali kannattaa hakkeloida oikein silpuksi. Kuivan kaalin hapatus ei onnistu ja ideana on saada kaalista niin paljon nestettä irti kuin mahdollista. Suola auttaa. Varhaiskaalin kohdalla tämä käy puhtailla käsillä suuressa kulhossa puristelemalla. Kovempi kaali tarvitsee kovempia otteita ja ehkä perunanuijaa. 


Kaalimuhjun voi maustaa kuten parhaaksi näkee, yrttejä, sipulinvarsia, chiliä, valkosipulia ym. Valkosipuli, chili ja kevätsipuli toimii esimerkiksi erityisen hyvin. Sekaan voi raastaa väriksi ja mauksi myös muita kasviksia tai juureksia. Siirrä kaali sopivan kokoiseen lasipurkkiin. Jos kaalin oma neste ei peitä seosta, lisää vettä. Anna purkin seistä varjossa huoneenlämmössä nelisen päivää kevyesti peitettynä, vaikka purkin omalla kannella (löysästi). Siirrä hapatuksen jälkeen kaali jääkaappin. Jo tässä vaiheessa huomaat onko prosessi onnistunut. 


Palan halusta opetella myös muiden kasviksien säilömistä hapattamalla, koska pidän tästä kirpeästä mausta erityisen paljon. Tiedättekö hyviä reseptejä?


Maata näkyvissä, ja VIDEO

Heinäkuinen hei työmaalta. Remonttipäivitysvideo meinasi unohtua työntouhussa kokonaan, eikä sopivaa hetkeä sen kuvaamiseen tahtonut oikein löytyä. Videosta tulikin ihan tyhmä. Purkutyöt ovat jo reilusti voiton puolella. Talon lattiat on purettu kokonaan pois ja maata kannettu ulos sen verran kuin matala sokkeli antaa. Miksi? Siksi koska talon suurin homma on maanvaraisen purueristeisen betonilaatan muuttaminen tuulettuvaksi rossipohjaksi. Reippaiden vanhempieni avulla hiekan kärrääminen sujui suhteellisen näppärästi. Betonisokkelin korjaus, niskaan tippuva piippu, tuettavat tulipesien jalustat ja jollain ihme konstilla räjäytettävät kivenmurikat saivat remonttiaikatauluni heittämään kuitenkin häränpyllyä. Noh, se oli odotettavissa. Haaveilen nukkuvani jouluna uudessa makuuhuoneessani, mutta saas nähdä.


Koska koirat lähtivät viettämään minusta lomaa ja apumies karkasi päiväkausiksi harjoittamaan basismia, päätin kokeilla arkiöitä ja iltatöitä mökötysmökissäni. Olen kokenut olevani melkoinen petturi pitäessäni yllä ehkä vähän virheellistä villinaisen kuvaa. Suurin osa ajastani kuluu vielä kaikilla mukavuuksilla varustetussa suuressa talossa. Blogini ei kuitenkaan kerro siitä. Kolmen viikon lomasta suuri osa vierähtää mökillä ja nyt on kokeiltu viikon verran työaamuja uudessa kodissa.



Odotan kovasti että purkaminen vaihtuisi rakentamiseen. Tiedän että talon saa jollain ilveellä lopulta kuntoon, mutta haisevien purujen, hiekan ja kivenjärkäleiden kanssa taistelu on aiheuttanut välillä uupumusta ja perinteistä vitutusta. Eräskin aurinkoinen sunnuntai istuin purujen ja betonin palojen keskellä ja vielä kerran pohdin olisiko ollut järkevämpää sittenkin vain rakentaa se oma "tiny house". Ajatus velattomuudesta ja liikuteltavasta minimökkeröstä viehättää minua vieläkin. Hetken haaveilun jälkeen jatkoin kaikesta huolimatta purujen kaivelua ja käteeni osui pala sanomalehteä. Tapanani on aina katsoa lehtien vuosi. Päivämäärä veti hiljaiseksi. Olin löytänyt tismalleen saman päivän lehden vuodelta 1959. Viikonpäiväkin oli ollut sama. Jotta hommassa olisi jotain järkeä, päätin että tämä oli kehoitus jatkaa kiltisti talon pelastamista.



Niin ja se video:

Suolistobakteeriaktiivin keittiössä osa 3/4, Kombucha

Takaisin kevyempiin aiheisiin. Kirjoitin aikaisemmin vesikefiirin ja maitokefiirin valmistuksesta osana ikuista suolistonhyvinvointiprojektiani. Kefiirin sijaan pidän itse eniten kombuchan eli Volgan sienen mausta. Litku lienee ollut jo jonkun aikaa muotijuttu ja kaupoista saa ostaa myös valmista sienijuomaa. Olen tavoitellut pitkään Kellaripanimon inkiväärikombuchan makuista keitosta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Kombuchan valmistus onkin vaikeampaa kuin kefiirien. Samasta syystä myös hauskempaa. Juoman maku on erikoinen, eikä ehkä miellytä kaikkia. Mielestäni kombucha muistuttaa etikkaista valkoviiniä, jossa on aavistus jääteetä.  Makuun vaikuttaa suuresti käytetty sokeri, tee ja valmistuslämpötila. Minulla oli edellisessä kodissa esimerkiksi talvisin niin kylmä ettei kombuchan teosta tahtonut tulla mitään.


Kombuchan valmistus lähtee hankkimalla vinkeän näköinen sieni eli scoby ekokaupasta tai asiaan vihkiytyneiden FB-palstalta. Parasta olisi saada sienen mukana myös pieni purkillinen valmista juomaa juureksi. Jotkut kasvattavat oman sienen kaupan kombuchasta. Kombuchan voi valmistaa vihreästä tai mustasta teestä, maustamattomasta tai maustetusta. Sokeriksi käy tavallinen valkoinen sokeri, ruokosokeri tai kookossokeri. Minun makuun paras ja kauneimman värinen juoma syntyy tavallisesta mustasta teestä ja valkoisesta sokerista (vaikka inhoan valkoista sokeria). Toiset vannovat vihreän teen nimiin, joten eri reseptejä kannattaa kokeilla.


Keitä kaksi litraa vettä ja lisää sekaan 3-4 teelusikallista teetä ja 140-200g sokeria. Minä en jaksa punnita, joten laitan desin per litra. Anna teen hautua ja sokerin liueta noin vartin ajan. Siiviöi teelehdet pois ja jäähdytä juoma hyvin. Valmista kombucha kannussa tai suuressa lasipurkissa. Laita kannuun sokeritee, sieni ja desin parin verran valmista kombuchaa. Peitä astia tiukasti talouspaperilla tai harsolla, etteivät hedelmäkärpäset ja muut uteliaat pääse makeaan juomaan käsiksi. Aseta astia lämpöiseen ja varjoisaan paikkaan 5-10 päiväksi. Maista juomaa välillä! Mitä kauemmin juoma tekeytyy, sen etikkaisemmaksi maku muuttuu sokerin muuttuessa sienen ravinnoksi.

Minä pidän ärtsystä juomasta ja annan kombuchan tekeytyä täydet kymmenen päivää. Sen jälkeen pullotan juoman ja pidän huoneenlämmössä vielä päivän pari. Tässä vaiheessa juoman voisi myös maustaa. Paras juoma syntyy kun pulloja jaksaa pitää vielä jääkaapissa muutamia päiviä. Minusta on mukavinta maustaa juoma päivän fiiliksen mukaan vasta lasissa. Juon sienijuomani miltei aina runsaan inkiväärihakkeluksen kera, mieluiten jäillä.


Kombuchaan on liitetty paljon terveysvaikutuksia. Jokainen erä on omanlaisensa ja näin ollen hyvisbakteerien määräkin vaihtelee. Juomaan kehittyy usein pienen pieni määrä alkoholia. Tärkeintä on huolehtia hyvästä hygieniasta ja heittää surutta huonoksi mennyt sieni pois. Kombucha tekee helposti uusia vauvasieniä nesteen pintaan ja omaa sienikantaa on hyvä uudistaa. Kombuchaa voi tauon tai matkojen alan säilyttää levossa jääkaapissa tai huoneenlämmössä, kunhan se saa tarvitsemaansa teetä ja sokeria ravinnoksi. Kombuchan käsittelyyn sopii ruostumaton teräs, muovi, puu tai lasi. Sieni ei siedä tulikuumaa tai jääkylmää.



Koti käsivarressa -tatuointini tarina ja muutakin

Kirjoitin aikaisemmin kodintunteesta ja sen puuttumisesta. Teema pyörii vieläkin mielessäni lähes päivittäin ja olen pohtinut erityisesti sitä mistä koti muodostuu. Onko se katto pään päällä, tavarat, ihmiset vai yksinkertaisimmillaan pelkkä tunne. Koin syksyllä eräänlaisen heräämisen, tai suoraan sanottuna hurahduksen, jopa uskoon tulon. Huomasin, ehkä vähän yllättäenkin, että kesäisen talon menetyksen sijaan miltei suurempi tuska syntyi luontosuhteen katkeamisesta. En voinutkaan enää päivittäin kävellä metsässä täydellisessä yksinäisyydessä. Minulle koti merkitsi talon lisäksi tuttua ja turvallista luontokokemusta. En vain ollut aikaisemmin ajatellut asiaa niin. Tein paljon töitä löytääkseni väliaikaiskotini läheltä edes jonkinlaista metsää ilman miljoonaa vastaantulijaa. Samoihin aikoihin päätin ottaa tatuoinnin, jotta metsäkotini kulkisi jatkossa aina mukana, silloinkin kun oikea metsä on kaukana.


Tämä kirjoitus onkin ollut mielessä pitkään, mutta minun on hyvin hankala löytää sanoja kuvaillakseni suhdettani metsään. Olen kasvanut oikeasti maalla ja tottunut liikkumaan päivittäin luonnossa hyvin pienestä alkaen. Metsä on aina ollut turvallinen piilopaikka, puolueeton ja rauhallinen tila. Minulle ei ole kerrottu lapsena kauhutarinoita susista ja karhuista ja eksymisestä vaan olen saanut tutkia ympäristöäni vapaasti. Myös teini-iässä metsällä oli suuri merkitys. Joka kesä pystytettävä teltta muutti pikkuhiljaa aina vain syvemmälle kuusikkoon ja minusta oli erityisen mukavaa tehdä pitkiä kävelylenkkejä pikkuteillä valoisina kesäöinä. Silloin saattoi nähdä vaikka mäyrän, villisian, ilveksen tai ketun.



Metsän vaikutus fyysiseen terveyteen on omalla kohdallani selvä. Sain viime syksynä omituisia lihasjumeja ja kipuja sekä sairastelin paljon. Tuntui että olin koko ajan jännittynyt ja kireä enkä kyennyt rentoutumaan. Jouduin kävelemään suuren osan lenkeistäni kovalla asfaltilla väistellen vastaantulijoita jatkuvasti. Missään ei voinut olla rauhassa, ärsytti. Kun lopulta löysin syrjäisen metsäalueen, kyyneleet lähtivät valumaan jo polun alkupäässä ja tunsin kuinka hartiat laskeutuivat korvista alas. Tarvitsen siis aikaa luonnossa stressin ja tunteiden purkamiseen ja tarvitsen myös aikaa yksin. Olen herkkä äänille ja valoille ja koen luonnossa liikkumisen antavan myös kaivattua lepoa aisteille. Metsäsuhteeni onkin hyvin henkilökohtainen ja terapeuttinen.


Koska tiedostan nyt miten iso osa elämääni ja terveyttäni metsä ja luonto on, olen yrittänyt vahvistaa suhdetta ja ottamaan kaiken ilon irti pusikoissa rämpimisestä. Onhan asiaa tutkittukin paljon, ettei omat havaintoni ole mikään ihmeellinen juttu. Nykyään yhdistän kävelylenkkeihin trendikästä mindfulness-ajattelua. Koitan pitää kännykän taskussa ja keskittyä vain luonnon kokemiseen ja hetkessä olemiseen. Luontosuhteen uudelleen löytämisen myötä olen löytänyt myös uusia puolia itsestäni, tai saanut ainakin asioille nimiä. Erityisherkkyys on ehkä vähän muotisana, mutta minulla herkkyyteen liittyy aikaisemmin mainittujen tarpeiden lisäksi myös sääherkkyyttä, meteopatiaa, jonka olemassa olosta luin vasta hiljattain. Olen lapsesta asti tuntenut päässäni nousevan ukkosen, pystynyt haistamaan tulevan lumisateen, mennyt kierroksille valoisista öistä, masentunut helteillä ja rakastanut myrskyjä. Sain asiasta melko tuntuvat muistutuksen keväällä, kun eteläistä Suomea riepotteli erikoisen kova lumimyräkkä, olikohan se huhtikuussa. Valvoin sääilmiön energian takia kaksi yötä putkeen. Rakastan vuodenaikojen ja säiden vaihteluita ja muistani monet elämäntapahtumat luonnonilmiöiden kautta. Siskoni toinen lapsi syntyi esimerkiksi aikaisen ensilumen aikaan.



Tietenkin metsäretket ovat myös tärkeää yhteistä aikaa koirieni kanssa. En ole todellakaan missään muussa paikassa yhtä kotonani kuin Bantonin ja Fantanin kanssa luonnossa. Tähän ajatteluun liittyvää sanaleikkiä löytyy blogin nimestäkin ;) Olen koirien kanssa lenkkeillessä tirauttanut jo muutamat onnenkyyneleet Villa Vasaran upeissa lähimetsissä.