Suolistobakteeriaktiivin keittiössä osa 2/4, Vesikefiiri

Jatketaan kotitekoisten maitohappobakteerien valmistusta. Tai kefiirin kohdalla kyse taitaa olla hiivojen ja bakteerien yhdistelmästä. Vesikefiiri on mielestäni helpoin tapa aloittaa näiden terveysvaikutteisten suolistobekteereja hellivien juomien kanssa kokeilu. Juoma valmistuu parissa päivässä. Makukin on monelle tuttu, muistuttaa simaa ja vesikefiiriä voi maustaa lukemattomilla eri tavoilla. Sen sijaan oma suosikkini kombucha (osa 3/3) on esimerkiksi työläämpi valmistaa ja etikkaisen makunsa takia ei ehkä miellytä kaikkia.

Valmistus lähtee jälleen liikkeelle vesikefiirin siementen hankkimisella. Kuten maitokefiirinkin kohdalla, siemeniä saa parhaiten asiaan vihkiytyneiden fb-ryhmästä kyselemällä. Desillä tai puolella pääsee alkuun, mutta siemenet lisääntyvät nopeasti, joten pienempikin aloituserä sopii hyvin. Itse teen kefiiriä tämän ginger ale ohjeen mukaan, koska rrrrrakastan inkivääriä.


Toimi näin:
Kaksi litraa vettä laitetaan suureen kannuun, mukaan desi kefiirin siemeniä ja desin verran sokeria. Sokerin laatu vaikuttaa makuun ja väriin. Ymmärtääkseni pitkälle käsitelty sokeri toimii huonoiten. Itse olen kokeillut ruokosokerilla, intiaanisokerilla, luomutaloussokerilla ja kookossokerilla. Eri sokereita voi myös yhdistää. Hunaja ei antibakteeristen ominaisuuksien kanssa käy kefiirin ja kombuchan valmistukseen. Kannu peitetään tiukasti talouspaperilla. Hedelmäkärpäset, muurahaiset ja muut kodin asukit löytävät sokeriliemen muuten helposti. Kannu asetetaan maun mukaan vuorokaudeksi tai kahdeksi varjoon ja vaikka vähän lämpimämpään paikkaan, esimerkiksi jääkaapin päälle. Monet laittavat tässä vaiheessa mukaan vähän luomusitruunaa pitämään happamuuden sopivana. Kuivatut luomuhedelmät kuten pieni määrä rusinoita, pari viikunaa, taatelia ym. parantavat myös juoman makua.


Yhden tai kahden vuorokauden päästä kefiirin siemenet (ja hedelmät) siivilöidään pois juomasta. Uuden erän voi laittaa heti tulemaan. Juoman voi vaihtoehtoisesti maustaa myös vasta tässä vaiheessa. Itse maustan juomani linkittämäni ohjeen mukaan runsaalla määrällä tuoretta inkivääriä. Maustamisvaihtoehtoissa on vain mielikuvitus rajana ja kannattaakin etsiä oma suosikkinsa. Juoma on valmista juotavaksi heti päivän parin tekeytymisen ja viilentämisen jälkeen. Paremman makuisen ja kuplivan kefiirin saa kuitenkin pullottamalla kefiirin korkillisiin lasi tai elintarvikemuoviastioihin ja pitämällä juomaa vielä vuorokauden huoneenlämmössä ennen jääkaappiin laittamista.


Kefiiriä voi matkojen tai muun tauon ajan säilyttää levossa jääkaapissa. On kuitenkin muistettava että se on elävä olento joka tarvitsee ruokaa, eli sokeria tasaisin väliajoin. Valmistuksessa on huolehdittava hyvästä hygieniasta. Kefiirin käsittelyyn sopii vain ruostumaton teräs, muovi, puu tai lasi. Eliö ei myöskään tykkää tulikuumasta tai jääkylmästä. Muista siis huuhdella hellästi.


Viikonloput villinaisena - elämän uudelleenjäsentelyä

Lähipiiristä vain muutama tietää missä oloissa oikeasti vietän viikonloppuni Villa Vasarassa (ja minkälaisia oloja sinne suunnittelen tulevaisuudessa). Veikkaan että monilla on touhuistani aika romantisoitu kuva. Ehkä itsellänikin oli aluksi. Olen onneksi jo romahtanut pilvilinnoistani karuun todellisuuteen. Talossa oli ostohetkellä käyttökelpoista sähköt, puuliesi ja ulkohuussi, eikä paljon muuta. En uskaltanut esimerkiksi laittaa vanhoja pattereita enää päälle.  Kaivosta ja sen kunnosta ei ollut tietoa ja kaikki pumput olivat rikki. Saunaa on kai viime vuosina kesäisin joskus käytetty, mutta huomasin että sekin vaatii vielä työtä ennen löylyihin pääsemistä.


Nyt puuliesi on jäänyt purkutöiden keskelle talon käyttämättömälle puolelle ja sähköjä napsautellaan pala palalta pois päältä hommien edetessä. Tiski- ja pesuvedeksi kelpaavaa kylmää vettä nousee lainauppopumpun avulla pienenpienestä kaivosta ja lämminvesivaraajan virkaa toimittaa vedenkeitin. Juomavedet on haettava toistaiseksi kaupasta. Jääkaapin sain pari viikkoa sitten, luksusta. Nukun makuupussissa vanhoilla patjoilla yhdessä huoneessa, jota lämmitän pienellä puhaltimella. Kurjinta on kylmillään ja asumatta olleen talon kosteus ja olemattomasta ilmanvaihdosta johtuva haju, joka myös tarttuu vaatteisiin. Mielialani seuraavat vallitsevaa säätilaa. Välillä on kylmää, märkää ja ankeaa, auringossa pihalla tofunakkeja grillaillessa mukavampaa.



Mutta... Alkeelliset olot ovat olleet aivan mahtava tapa uudelleenjäsentää tarpeitani arjessa. Monesti ajattelemme, että tarvitsemme koteihimme tietyt jutut: tiskikoneen, telkkarin, pesukoneen, poreammeen, hierovan suihkun, sähkösaunan, kuivausrummun, jättisohvaryhmän, astiaston sukujuhliin, uunin, lieden, mikron, kasan kodinkoneita, läppärin, pädin, auton... Tätä kaikkea tuputetaan ei vain mainosten, vaan myös yhteiskunnan kautta. Kyseenalaistan jokaista hankintaa enemmän kuin koskaan ja kiusaannun saamistani "Kyllähän sulle sinne se ja se tulee..." uteluista, koska noh, kaikkea tuolta listalta ei tule.


Kun on paikassa ja tilassa missä ei ole mitään, ei edes aina ihmisseuraa, on helpompaa huomata asiat joita elämässään tarvitsee, ihan oikeasti eikä vain koska "näin nyt kuuluu olla". Välillä tuntuu että minulla on projektissani enemmän en halua -listalla kuin haluan -kohdassa. Samalla tuskailen kunnan asettamien vaatimusten kanssa, vaikkapa vesihuoltoon liittyen. Olen siis sopeutunut villinaiseksi pelottavan nopeasti. On muun muassa ihmeellistä huomata miten hyvin pärjäilee tarvittaessa yhdellä tylsällä ruokaveitsellä, jos muuta ei ole saanut aikaiseksi tuoda mukanaan. Vaikka menen remontissa helposti tilaan missä unohdan syödä, juoda, nukkua ja peseytyä, tiedostan että normaalissa arjessa näitä mahdollisuuksia varmasti kaipaan. Kyllä, esimerkiksi suihku ja lämmin vesi on siis taloon tulossa. Ehkäpä työkaveritkin ovat tästä iloisia.



Remppavapputerkut ja VIDEO

Villa Vasarassa tapahtuu hiljalleen. Poistan kerroksia sen verran kun tuntuu hyvältä. Aikaisemmat remontit on tehty muovilla, joten olen joutunut ottamaan pois ihan hyviäkin rakenteita. Periaatteessa olen koittanut noudattaa sääntöä "älä korjaa jos se ei ole rikki", mutta jos haluan talosta taas hengittävän, miltei kaiken on mentävä.



Talo tulee rakenteellisesti muuttumaan hyvin vähän. Osittain siksi, etten jaksa hakea lupia esimerkiksi kylpyhuoneen suurille muutoksille. Haluan myös kunnioittaa talon alkuperäistä ilmettä edes jossain. Sen verran kuitenkin irrottelin, että purin kaksi oviaukkoa ja makuuhuoneen kiinteät kaapit kokonaan pois. Se avasi pientä tilaa todella paljon ja valokin pääsee kulkemaan talossa vapaammin.



Suuria ikäviä yllätyksiä ei ole tullut purkutöissä vielä vastaan. Nuohooja on kutsuttu toukokuun lopulla arvioimaan piipun ja hormien kuntoa. Päänvaivaa ja muutaman unettoman yön on aiheuttanut rapiseva sokkeli ja lattioiden alla oleva betonilaatta. Tiesin kyllä lattiarakenteen olevan hankala korjata, mutta tietenkin toivoin pientä ihmettä. Kokonaistilanteen näen vasta kun lattiat on purettu kokonaan pois. Korjausvaihtoehtoja on monia ja niitä pohdittiin vielä vappuaattona Niko Palosen kanssa. Lattiahommista lisää myöhemmin. Olen taas onnistunut ostamaan talon joka ei ole rakennettu ihan tyypillisimmällä tavalla. Nikon sanoin "No enpä ole tälläistä ennen nähnyt". 

Parhaimman kuvan saatte tämänhetkisestä tilanteesta kurkkaamalla uusimman videon:



Suolistobakteeriaktiivin keittiössä osa 1/4, Maitokefiiri

Olen suolistobakteeriaktiivi. Vaivojeni takia seuraan mielenkiinnolla uusinta tutkimusta littyen suolistomme bakteerien vaikutukseen miltei kaikkeen kehossamme. Olen käyttänyt satoja euroja kaupan maitohappobakteerivalmisteisiin ja jossain vaiheessa aloin pohtimaan voisiko homman ratkaista muulla tavoin. Kyllä voi. Bakteerit voi kasvattaa itse! Joidenkin tutkimusten mukaan hyvisbakteereista onkin enemmän hyötyä ruuan mukana syötynä kuin pillereinä. Haluan kertoa näistä bakteerilemmikeistäni enemmän, jopa neljän postauksen verran.


Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi 14-vuotiaasta eli jo reeeeilusti yli puolet elämästäni. Nykyään syön silloin tällöin kalaa jos on pakko, noh koska taas suolisto-ongelmat. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin kokenut suunnattomia tunnontuskia maitotuotteiden kulutuksen takia ja päätin kokeilla niiden vähentämistä. Totaalivegaaniksi en ole valmis (vielä). Maitokefiirin loput päätyivät siis nyt omalla kohdallani koirien ruokakuppiin, mutta kannustan teitä muita ehdottomasti kokeilemaan tätä suolistosuperfoodia.

Kukin voi googletella maitokefiirin terveyshyödyt itse, mutta lyhyesti kyseessä on oikeastaan itsevalmistettu tuju piimä. Tai ainakin jotain sen suuntaista. Valmistukseen tarvitaan maitokefiirin siementä, jota saa helposti vaikka asiaan vihkiytyneiden Fb-ryhmästä ja maitoa. Siemenestä ei yleensä oteta maksua, joten moni lähettää pienen pussukan outoa mössöä postareiden hinnalla. Maitokefiirin siemeniä tarvitaan alussa vain pari ruokalusikallista ja lähetys muistuttaa maitoista raejuustoa. Omat kuvassa olevat siemeneni ovat epänormaalin suuria muhkuja. Älkää kysykö miksi.


Toimi siis näin:
Pari ruokalusikallista maitokefiirin siemeniä laitetaan sellaisenaan pienehköön purkkiin, johon lorautetaan päälle pari desiä maitoa. Sieni syö maitosokeria eli laktoositon maito ei käy. Samasta syystä maitokefiiri voi käydä monelle laktoosi-intolerantikolle. Itse olen käyttänyt minulle sopivaa homogenoimatonta luomumaitoa ja lemmikkini on viihtynyt liiankin hyvin. Aluksi siemeniä voi herätellä muutaman vuorokauden ajan, vaihtamalla maito päivittäin ja odottamalla happamoitumisen alkamista. Omani lähtivät kyllä heti toiminaan. Purkkia pidetään keittiön pöydällä huoneenlämmössä kevyesti peitettynä vaikka löysään kierretyllä kannella. Happamoituneen kefiirin erottaa piimämäisestä tuoksusta ja paksummasta ulkonäöstä. Joskus hera erottuu maidosta. Kefiiri on valmista päivässä tai parissa riippuen kefiirin aktiivisuudesta, maidon määrästä ja lämpötilasta. Kefiiriä kannattaa valmistaa siis aina pieni annos kerrallaan jatkuvalla rytmillä. Purkin sisältö kaadetaan happamoitumisen jälkeen tiheään siivilään. Siivilöitynyt juoma ja hera sekoitetaan ja heitetään vaikka smoothien joukkoon tai jos maku viehättää, käytetään piimän tavoin. Siivilään jääneet siemenet huuhdellaan ja laitetaan uusi satsi purkkiin tekeille.

Kefiiriä voi matkojen tai muun tauon ajan säilyttää levossa jääkaapissa. On kuitenkin muistettava että se on elävä olento joka tarvitsee ruokaa, eli maitoa ja sen sokeria tasaisin väliajoin. Valmistuksessa on huolehdittava hyvästä hygieniasta. Kefiirin käsittelyyn sopii vain ruostumaton teräs, muovi, puu tai lasi. Eliö ei myöskään tykkää tulikuumasta tai jääkylmästä. Muista siis huuhdella hellästi.


Kublosta ja "kodittomuudesta"

Viikonlopun sukulointireissulta palatessani tajusin olevani elämässäni siinä tilanteessa etten oikeastaan kaipaa mihinkään tiettyyn paikkaan. Siirtymävaiheessa mikään kodeistani ei tunnu vielä niin tutulta, että kokisin koti-ikävää. Tavarani ovat vanhempieni luona lapsuudenkodissani, viikot vietän miesystäväni kanssa ja viikonloput Villa Vasarassa. Jokainen paikoista on ihan ookoo, muttei koti. Huomaankin vältteleväni puheessa koti-sanaa ja keksin helposti muita termejä.


Henkinen kotini on jossain Itä-Uudenmaan rannikon luonnossa, mutta sinne pääsen palaamaan vasta joskus eläkkeellä. Siihen asti koitan juurtua Keski-Uudenmaan metsiin ja pelloille. Kaipaan järven tai meren tai edes kunnon joen välitöntä läheisyyttä päivittäin. Seudussa on kuitenkin puolensa ja haluan oppia kutsumaan sitä kodikseni sanan kaikissa merkityksissä.


Törmäsin sattumalta Kubloon, Keski-Uudenmaan sisällöntuottajia kokoavaan yhteisöön. Ajattelin että haa, minähän olen periaatteessa, eikun ihan käytännössä hyvinkin Keski-Uusmaalainen bloggaaja ja Kublo voisi olla apuna juurtumisprosessissani. Liityin joukon jatkoksi ja salaa toivoin että saattaisin jopa samalla tutustua muutamaan mukavaan uuteen ihmiseen. Hiukan kauhuissani suuntasin porukan ensimmäiseen yhteiseen tapaamiseen Krapin pajalla. Aika näyttää miten Kublo ja Kolmas luonto tulevat jatkossa juttuun.



Kuka hullu ostaa purkukuntoisen talon?

Hep minä! Tai ylipäätään ostaa huonokuntoisen mörskän ilman suuria säästöjä ja remppataitoja ja vielä yksin? Olen saanut kuulla olevani kaikkea hullun idiootin ja superrohkean voimanaisen väliltä. Haluankin tehdä yhden asian selväksi. En lähtenyt leikkiin koska olisin sen rohkeampi tai taitavampi kuin kukaan muukaan. Päinvastoin. Pysyn omalla mukavuusalueellani. En nähnyt tilanteeseeni mitään muuta ratkaisua. En voisi elää elämääni muulla tavalla, vaikka vaihtoehto olisikin ehkä ollut.


Talon ostaminen "purkukuntoisena" tarkoittaa tietenkin sitä etten voi jälkikäteen kitistä mistään talon ongelmista. Joidenkin lain tulkintojen mukaan myyjä ei edes näin pääse viiden vuoden vastuustaan, mutta käytännössä tilanteessa jossa kauppasumma vastaa todellakin pelkästään tontin arvoa vastuu on yksin ostajalla. Toisin kuin viime kesän seikkailussa ostin 1800-luvun korjauskelpoisen hirsirungon, joka olikin miltei kokonaan tuhoutunut ja päädyimme sopuisaan kaupanpurkuun, nyt hankin paperilla purkukuntoisen talon, jonka toivon olevan pelastettavissa. En selvästi opi virheistäni.


Sanoin että ratkaisu oli minulle henkisesti ainoa mahdollinen. Etelä-Suomen hinnoilla tämä oli myös taloudellisesti ainoa tapa hankkia omakotitalo yksin sopivalta paikalta. Koska en ole miljonääri, mietin riskit erityisen tarkkaan. Jos talo onkin läpilaho, minulle jää tontti jolle rakentaa vaikka se haaveissa siintävä talo pyörillä. Tontilla on vettä ja sähköä. Omat perustarpeeni asumisen suhteen eivät ole samat kuin nelihenkisellä perheellä (tai keskivertosuomalaisella), joten remontilla on aivan erilaiset mittasuhteet, sitä kautta myös kustannuksilla. Talo on niin pieni että sen uudelleenrakentaminen pahimmassa tapauksessa lauta laudalta on miltei mahdollista. Järkeilin myös että talon kahdesta eri ikäisestä osasta edes jomman kumman puolen on oltava pelastettavissa ja kumpikin riittää minulle yksinäänkin. Toki pyrimme kartoittamaan talon kunnon mahdollisimman hyvin ennen kauppoja.


Tiivistettynä siis, kuka hullu lähtee tähän? Sellainen ihminen jolla ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja, eikä enää mitään menetettävää :) 



Maaliskuun remppaterveiset VIDEO

Viikonloppuna karkasin kaupunkielämään ja ihmisiin tympääntyneenä mökilleni ja päätin jäädä myös yöksi, oli olosuhteet mitä tahansa. Tönössäni olikin lähtölämmöt plussan puolella, joten kuorsasimme  lämmittimen vieressä koirien kanssa ihan mukavasti.




Purkutyöt pärähtivät käyntiin melkoisella vimmalla. Pidän kerrosten kuorimisesta, se on aina omanlaisensa hyppäys menneeseen. Olin yllättynyt mikä määrä tapettikuoseja oli piilotettu näinkin uuteen kotiin. Joskus on laskettava mallien lukumäärä. Talo alkoi heti tuntumaan enemmän omalta kun pääsin kiinni sen historiaan, oikein fyysisesti. 


Kuvasin myös videon. Olen ajatellut ilahduttaa teitä joka kuun lopussa pienellä remppapäivityksellä videoterveisten muodossa. Tässä sarjan ensimmäinen. Voitte vaikka laskea miten monta kertaa sanon sanan epätoivoinen :P




Työsuunnitelma

Olen luvannut itselleni ottaa mökin remontoinnin niin rennosti kuin se suinkin on mahdollista. Suorittamisesta ja uupumisesta on kokemuksia takataskussa ihan riittävästi. Toki toivon voivani muuttaa talooni pian. Koska tykkään selkeistä tavoitteista, varovainen virallinen muuttopäivä on kaavailtu lokakuulle.


Sormet syyhyävät valitsemaan tapetteja, laattoja ja maaleja, mutta todellisuudessa työlistalla on liuta tylsempiä tärkeämpiä hommia. En ole apumieheni kanssa ihan vielä lyönyt lukkoon mitkä hommat onnistuvat omin voimin ja mihin palkataan tekijä. Budjettini on kuitenkin rajallinen. 99% remontista on sellaista, mistä minulla ei ole aikaisempaa kokemusta ja tietoa.

Korjauksessa yritän käyttää hyväkseni kierrätystavaraa niin paljon kuin mahdollista. Remontit tullaan toteuttamaan hengittävillä 50-luvun taloon istuvilla materiaaleilla, tietenkin kylppäriä lukuun ottamatta. Mitään fiftarihenkistä taloa en ole kuitenkaan tekemässä, sillä talo on jo sekoitus eri vuosikymmeniä. Aion itsekin jatkaa samalla tilkkutäkkimenolla tavoitteena terve, homeeton, kiva, värikäs pikkukoti.


Aion remontoida ensin vanhan puolen 26 neliötä asuinkäyttöön, eli makuuhuoneen, keittiön, eteisen ja kylpyhuoneen. Uudempi parinkymmenen neliön kokoinen huone jää puolilämpimäksi varasto- työ- ja monitoimitilaksi. Tärkein ja suurin työ on salaojitus ja maanvaraisen laatan päällä olevien lattiarakenteiden kunnostus. Remontin kannalta tulevaisuus näyttää muuten tältä:

Kevät ja kesä
-Salaojitus ja sadevesijärjestelmä!
-Katon ruuvien läpikäyminen, piipun kauluksen tiivistys, piipunhattu
-Yläpohjan ilmanvaihdon parantaminen
-Korvausilmaventtiilien asentaminen
-Vanhan puolen kolmen huoneen lattioiden avaaminen, eristeiden vaihto ja uusien lattioiden teko sekä tarvittavat lahokorjaukset
-Uudet seinäpinnat, lisäeristys?
-Keittiö
-Kylpyhuone
-Uusi pumppu ja putket
-Kaivon puhdistus ja korjaukset
-Sähköt
-Tulipesän palautus makuuhuoneeseen, hormin kunnostus

Syksy
-Koira-aita
-Uusi ulko-ovi

Ensi vuonna
-Yläpohjan eristeiden vaihto ja lattian paperointi
-Uuden puolen muuttaminen hengittäväksi puolilämpimäksi työtilaksi
-Uusi kuisti ja portaat
-Kasvimaa ja puutarha

Tulevaisuudessa
-Ikkunoiden vaihto puusepällä teetettyihin perinneikkunoihin
-Julkisivun korjaus ja maalaus
-Saunan katon korjaus
-Talon katon maalaus



Oppitunti kohtuullisesta elämästä

Muutamia vuosia sitten aloin todella kyseenalaistamaan elintapojani ja pikkuhiljaa pyrkimään kohti entistä kohtuullisempaa elämää. Ajatus sopi yhteen huonotuloisten pätkätöiden ja opiskelun kanssa. Pienet menot, harkitut hankinnat, maltillinen varautuminen tulevaan ja itse viljelty tai kerätty ruoka ei ole hullumpi juttu.




Kun viikonloppuna kävin läpi mökkiini jätettyjä tavaroita ja tutustuimme paikkoihin, sain todellisen oppitunnin taloni edelliseltä asukkaalta. Rauha-mummon omaisuus oli suurelta osin siivottu pois, mutta salakaapista löytyi pikkurarkasti sokeripusseihin säilötyt kuusenkoristeet, talteen kieputetut lahjanarut ja vuosien joulukukkien mukana tulleet tilpehöörit. Pesupöydän alla puolestaan oli kasoissa viikattuna kaikki mahdolliset pakkauspaperit, jopa foliokiuaspussi. Siivousräteiksi oli siististi mytätty vanhoja sukkia.


Rauha-mummolla oli sisäsuihku, mutta mietin miten minikokoinen lämminvesivaraaja mahtoi riittää. Kaivon vesi vaikutti kolmen vuoden käyttämättömyyden jälkeenkin hyvältä, mutta senkään syvyys ei päätä huimannut. Pohdin elokuun kuivuutta ja veden riittävyyttä. Sulakkeiden paukkuessa totesin ettei Rauhalla tainnut olla kovinkaan paljon sähkölaitteita. Löydöt olivat hyvä muistutus siitä mitä oikeastaan tällä asumismuodolla haen. En itserääkkäystä ja kurjuutta vaan kulutuksen vähentämistä, kohtuullisuutta ja tavaroiden kunnioitusta.  Kieltämättä samalla epäilen omaa pärjäämistäni. Rauhalla saattaisi olla heittää vinkki jos toinenkin.




Asumattomasta asutuksi

Taloni on ollut ainakin kolmisen vuotta ilman asukasta ja nyt tämän talven täysin kylmillään. Jo edellisen taloni kanssa opin miten paljon tämän tyyppiset paikat kiinnostavat lapsia, ja vähän isompiakin. Ymmärrän kyllä, sen verran väärillä pihoilla on tullut itsekin liikuttua. Se, mitä en ymmärrä on paikkojen rikkominen ja muu ilkivalta :( Ensimmäinen homma talollani olikin tuhojen torjunta. Apumiehen jeesillä pihalle laitettiin lisää valoa. En pääse asumaan talooni vielä pitkään aikaan, joten toivon sanan autiotalon viikonloppuremppaajista kiirivän pian naapuruston huligaaneille asti ja paikat saisivat olla rauhassa.







Ensimmäinen askel kohti omannäköistä elämää - Voimapyörä!

Olen ahminut kirjaston selfhelp-hyllyn opuksia urakalla syksyn aikana erityisesti kohdasta "toteuta unelmasi". Yksi aika keskeinen ohje omien unelmien toteuttamista varten tuntui olevan niiden vahva pikkutarkka visualisointi ja kaikenlainen todeksi eläminen käytännön kautta. Syksy menikin eräänlaisessa varustelun tilassa. Hankin tarvittavaa tietotaitoa, mutta myös kirppiksiltä eteen sattuneita tarvekaluja, jotka sopivat mökkiunelmaani. Etsiessäni taloa, huomasin että suurin este minun ja unelmani välillä oli liikkuminen (okei ja raha). Löin päätä seinään ja yritin opiskella, miten autoton pysyisi asumaan maalla, mutta samalla ehtiä kotiin töistä ajoissa koirien luokse. Opettelin Keski- ja Itä-Uusimaan joukkoliikennekarttoja ulkoa niin pitkälle, että minut olisi varmaan voinut palkata johonkin puhelinneuvojaksi. Maalla eivät reittiopasapsit pelitä ja jokaisella kunnalla ja bussiyhtiöllä on usein omat toimintatapansa.


Laskin että julkisten ja pyöräilyn yhdistelmällä saattaisin saada aikaan työmatkoja, jotka koiranikin kestävät kotona odotellen. Onneksi olin päässyt jo ihan hyvin sisälle elämäntapapyöräilyn saloihin ja tykkään siitä. Julkisiin ei kuitenkaan saa ottaa pyörää, varsinkaan ruuhka-aikaan. ja monesti pyörälle on tarvetta matkan molemmissa päissä, joten sitä ei voi jättää pysäkille odottamaan. Taittopyörä on kuitenkin mahdollista napata sisälle myös bussiin ja junaan. Päätin siis lokakuussa hankkia sellaisen, mutta leukani loksahti auki selatessani pyörien hintoja. Minun on aina ollut vaikea ostaa itselleni kalliita asioita. Koiriin voin käyttää tuhansia euroja, mutta kun pitäisi ostaa kenkiä, talvitakkia, läppäriä tai kännykkä peruutan viime hetkellä. Tänä syksynä osana itseni arvostusprosessia olen rikkonut näitä vanhoja kaavoja. Pyörän hankinta oli kuitenkin elämäni suurin satsaus itseeni ja siihen mitä kohti haluan mennä. Samalla hinnalla olisin saanut rämäauton ja saankin kuulla sen usein.



Pyörän osto osoittautui lopulta uskomattoman voimauttavaksi ja koin todellakin tehneeni päätöksen, joka tukisi minua matkallani maalle ja omaan mökkiin. Pyörä muistuttaa minua valinnanvapaudesta ja siitä että saamme onneksi tehdä elämästämme juuri sen näköistä kuin haluamme.