Aikaikkuna menneeseen


Rakastan vanhoja taloja juuri siksi että ne ovat vanhoja. Niillä on menneisyys ja se saa näkyä. Sydän syrjällään jouduin purkamaan taloni kaikki seinien kerrokset pois raakalautaan asti. Seinissä oli yllättävän paljon tapettikerroksia, ja välillä pohdinkin onko taloni oikeasti tehty vasta 50-luvun puolivälissä. Keräsin tapetinpaloja talteen ajatuksena säilyttää edes vähän Rauha-mummon sisustushistoriaa.


Muistin tapetinpalat auttaessani vuorostaan apumiestä hänen taloprojektinsa kanssa. Teimme apupojille huonetta ja tapetoinnin jälkeen kaivoin omat tapettisilppuni esille. En keksinyt niistä mitään kovinkaan ihmeellistä. Yhtä vanhaa ikkunaa olin säästellyt tätä tarkoitusta varten. Liisteröin tapetinpalat pinkopahviin ja niittasin kiinni ikkunanpokaan. Tiedän tarkkaan mihin tämä aikaikkuna sijoitetaan remontin valmistuttua. Se pääsee kunniapaikalle.


Terveisin, Stella

Suihku ja pyykinpesukone ilman juoksevaa vettä?


Viime postauksessa harmittelin äkkitalvea, mutta nyt näyttääkin siltä että saan vielä toisen mahdollisuuden valmistautua oikeaan talveen. Lumen sulaessa palasi myös pimeys ja myönnän että halloweenin aikaan on tullut mietittyä taloni edesmenneitä asukkaita. Rauha-mummo on ollut koko ajan enemmän läsnä, mutta väitän saaneeni eräänä iltana myös tiettyä tupakkaa polttavan vieraan. Pimeydestä ja vähän pelottavasta tunnelmasta huolimatta tuosta kuvan saunasta on tullut talouteni monitoimipiste ja arjen pelastus. Siellä tapahtuvat kaikki huoltotoimet, tiskaus, peseytyminen ja nyt myös pyykinpesu.

Jos minun pitäisi nopeasti mainita blogimaailman paras postaus ikinä, olisi se Jovelan Johannan kuvaus pyykinpesusta pulsaattorilla. Tuon kirjoituksen aikaan keräsin jo tietoa vähän toisenlaisesta elämästä, vaikka asuin kivasti suuressa talossa kaikilla mukavuuksilla. Tilasinkin kesällä samanlaisen Midean koneen Hobby Hallin alennuksesta, mutta ehdin ottaa sen käyttöön vasta nyt.


Olin kuvitellut koneen paljon pienemmäksi ja saankin nyt todella pohtia mikä sen lopullinen sijoituspaikka tulee olemaan. Tällä hetkellä kone on saunalla, jossa sitä joutuu nostelemaan vähän tilasta toiseen. Oletan että kone kestää säilytystä pakkaslukemissa jos sen sisään ei jää vettä. Hyvää härvelissä on että sitä jaksaa yksinkin siirrellä. Suhtauduin pulsaattorin pesutehoon aika epäilevästi. Vaihdoin samalla pesuaineen ekologiseen tuotteeseen ja toivoin parasta.


Keveyden lisäksi pulsaattorissani on hyvää nopeus. Pisinkin pesuohjelma taitaa kestää vain vartin, ja siihen päälle huuhtelut ja linkous. Linko toimi erityisen tehokkaasti, jopa paremmin kuin jossain omistamissani tavallisissa pesukoneissa. Pesutulos oli myös ihan hyvä. Vaatepyykki tuli puhtaaksi, mutta likaisemmat keittiöpyyhkeet olisivat vaatineet tahrojen esikäsittelyä. Huonoa ainakin tässä mallissa oli kehnot ohjeet. Ohjelappunen tuntui olevan jollekin samantyyppiselle koneelle, muttei juuri tälle. Kone ei rungoltaan vaikuta myöskään kovin kestävältä. Pelkään että kannet ja muut liikkuvat osat tulevat rikkoutumaan käytössä.


Pulsaattorin lisäksi saunalla on myös toinen mukavuustuote, jonka olemassaolosta en vielä jokin aika sitten tiennyt mitään, nimittäin ladattava suihku. Härpäkettä kehuttiin niin paljon Mökkihöperöitten fb-ryhmässä että hain omani Puuilosta, mutta näköjään ainakin Biltema myy samaa tuotetta. Voin tässä yhteydessä paljastaa etten ole mikään kaikenkestävä karaistunut villinainen, vaan rakastan yli kaiken lämmintä vettä ja peseytymistä lämpimässä (koska lapsuustraumat). Ladattavan suihkun pieni paine säästää mielestäni vettä ja varsinkin pitkät hiukset on helpompi huuhdella puhtaiksi puhumattakaan koirien tassuista. Turhakkeeksi suihku on mielestäni tuohon hintaan oikein hyvä ostos. Kertalatauksella ottaa useammankin pitkän suihkun, suosittelen kokeilemaan.

Terveisin, Stella

Remonttia ja arkea poikkeusoloissa & VIDEO

Pari viikkoa sitten apumieheni totesi mönkiessään kanssani jäisessä kaivannossa otsalampun valossa, että tämä työmaani on vähän kuin olisi Etelänavalla hommissa, ja taukotupani pieni tutkimusasema. Silloin nauratti. Kun jäin itsekseni kohtaamaan viime viikon sään, ei enää naurattanut. En ole omistanut telkkaria viiteen vuoteen, en lue lehtiä tai kuuntele radiota, joten lumi tuli yllätyksenä. Muistan kyllä välillä klikkailla kännykän sääappseja. Pakkanen ei nyt ollut toivomuslistalla, sillä tilaamani valmisbetoni kaipasi kovettuakseen +5 asteen lämpötilan. Siinä vaiheessa kun sähköt katkesivat koko kylästä olin varma että yksi remonttini tärkeimmistä osuuksista menee mönkään ja sokkelin korjausvalu ei onnistu.


Noh, betoniauto mahtui juuri ja juuri pihaan omenapuun sahauksen jälkeen, apumies ehti viime tingassa auttamaan, letkun pituus riitti, betoni hulahti muottiin ja vähän ohikin, muotti petti vain yhdestä kohdasta sekä lainaan saatu styroksi, puhaltimet ja muovi ehdittiin laittamaan paikoilleen suojaamaan valua juuri ennen lumisateen alkamista. Sähkötkin pysyivät, mutta katolta tippuva lumi rikkoi lopulta muovit ja styroksit. Valu saattoi tuurilla pysyä kunnolla lämpimässä parin vuorokauden verran ja tuurilla se myös riittää.


Samanlaista nipin napin selviytymistä oli ensimmäinen kokonainen viikkoni täällä tutkimusasema Vasarassa. Pyörässä ei tietenkään ollut talvirenkaita, ruokaa ja juomavettä ei ollut riittävästi ja kaikki vaatteeni olivat vääriä ja märkiä. Opin läksyni, pitää varautua paremmin ja seurata säätä tarkemmin. On meillä ollut koirien kanssa kuitenkin ihan kivaakin.


Videolla lyhyesti lokakuun remonttikuulumisista ja vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin, kiitos niistä.



Terveisin, vähän väsynyt Stella