Suolistobakteeriaktiivin keittiössä osa 4/4, Hapankaali

Vielä yhden pikku tekstin verran vouhotusta suosikkiaiheestani, suoliston hyvinvoinnista. Olen siis myös aikaisemmin kirjoittanut hyvisbakteereista. Hiukan kuin kombucha, myös hapankaali on noussut viime vuosina trendiruuaksi. Kaaliruuat eivät ole aina kuuluneet suosikkeihini, joten elin vuosia siinä uskossa että hapankaali on pahaa. No ei se ole! Yritän syödä hapankaalia pienen määrän kerran päivässä ja sen rouskutuksesta on tullut hyvä lounasrutiini. Olen hapankaalin valmistuksessa vasta aloittelija. Kaalikokeiluni ovat välillä onnistuneet hyvin, välillä homehtuneet piloille. Nyt jos koskaan on kuitenkin paras hetki testata, sillä kaalit ovat ihanat meheviä.


Hapankaalin valmistukseen ei tarvita muuta kuin valkokaalia ja suolaa, niin ja joku hyvin puhtaaksi pesty suuri lasipurkki. Mielestäni punnitseminen ja mittaaminen on tylsää, mutta sopivat suhteet hapankaalille ovat 1kg ohueksi suikaloitua kaalia ja 1rkl suolaa. Itse pidän ruususuolasta. Mitä mehevämpää kaali on, sitä suuremmaksi suikaleet voi jättää. Kivikova kellarin nurkassa pyörinyt kaali kannattaa hakkeloida oikein silpuksi. Kuivan kaalin hapatus ei onnistu ja ideana on saada kaalista niin paljon nestettä irti kuin mahdollista. Suola auttaa. Varhaiskaalin kohdalla tämä käy puhtailla käsillä suuressa kulhossa puristelemalla. Kovempi kaali tarvitsee kovempia otteita ja ehkä perunanuijaa. 


Kaalimuhjun voi maustaa kuten parhaaksi näkee, yrttejä, sipulinvarsia, chiliä, valkosipulia ym. Valkosipuli, chili ja kevätsipuli toimii esimerkiksi erityisen hyvin. Sekaan voi raastaa väriksi ja mauksi myös muita kasviksia tai juureksia. Siirrä kaali sopivan kokoiseen lasipurkkiin. Jos kaalin oma neste ei peitä seosta, lisää vettä. Anna purkin seistä varjossa huoneenlämmössä nelisen päivää kevyesti peitettynä, vaikka purkin omalla kannella (löysästi). Siirrä hapatuksen jälkeen kaali jääkaappin. Jo tässä vaiheessa huomaat onko prosessi onnistunut. 


Palan halusta opetella myös muiden kasviksien säilömistä hapattamalla, koska pidän tästä kirpeästä mausta erityisen paljon. Tiedättekö hyviä reseptejä?


Maata näkyvissä, ja VIDEO

Heinäkuinen hei työmaalta. Remonttipäivitysvideo meinasi unohtua työntouhussa kokonaan, eikä sopivaa hetkeä sen kuvaamiseen tahtonut oikein löytyä. Videosta tulikin ihan tyhmä. Purkutyöt ovat jo reilusti voiton puolella. Talon lattiat on purettu kokonaan pois ja maata kannettu ulos sen verran kuin matala sokkeli antaa. Miksi? Siksi koska talon suurin homma on maanvaraisen purueristeisen betonilaatan muuttaminen tuulettuvaksi rossipohjaksi. Reippaiden vanhempieni avulla hiekan kärrääminen sujui suhteellisen näppärästi. Betonisokkelin korjaus, niskaan tippuva piippu, tuettavat tulipesien jalustat ja jollain ihme konstilla räjäytettävät kivenmurikat saivat remonttiaikatauluni heittämään kuitenkin häränpyllyä. Noh, se oli odotettavissa. Haaveilen nukkuvani jouluna uudessa makuuhuoneessani, mutta saas nähdä.


Koska koirat lähtivät viettämään minusta lomaa ja apumies karkasi päiväkausiksi harjoittamaan basismia, päätin kokeilla arkiöitä ja iltatöitä mökötysmökissäni. Olen kokenut olevani melkoinen petturi pitäessäni yllä ehkä vähän virheellistä villinaisen kuvaa. Suurin osa ajastani kuluu vielä kaikilla mukavuuksilla varustetussa suuressa talossa. Blogini ei kuitenkaan kerro siitä. Kolmen viikon lomasta suuri osa vierähtää mökillä ja nyt on kokeiltu viikon verran työaamuja uudessa kodissa.



Odotan kovasti että purkaminen vaihtuisi rakentamiseen. Tiedän että talon saa jollain ilveellä lopulta kuntoon, mutta haisevien purujen, hiekan ja kivenjärkäleiden kanssa taistelu on aiheuttanut välillä uupumusta ja perinteistä vitutusta. Eräskin aurinkoinen sunnuntai istuin purujen ja betonin palojen keskellä ja vielä kerran pohdin olisiko ollut järkevämpää sittenkin vain rakentaa se oma "tiny house". Ajatus velattomuudesta ja liikuteltavasta minimökkeröstä viehättää minua vieläkin. Hetken haaveilun jälkeen jatkoin kaikesta huolimatta purujen kaivelua ja käteeni osui pala sanomalehteä. Tapanani on aina katsoa lehtien vuosi. Päivämäärä veti hiljaiseksi. Olin löytänyt tismalleen saman päivän lehden vuodelta 1959. Viikonpäiväkin oli ollut sama. Jotta hommassa olisi jotain järkeä, päätin että tämä oli kehoitus jatkaa kiltisti talon pelastamista.



Niin ja se video: