Hometta, sientä, lahoa ja "vanhan talon hajua"

Kyllä, kyllä, kyllä. Myös minun talossani! Väitän, että näitä herkkuja on jokaisessa vanhassa (ja joskus uudessakin) talossa. Tärkeämpi kysymys lienee onko ongelmia paljon vai vähän, minkä verran remppaintoa löytyy ja miten herkistynyt itse homeille on.

Käydessämme miltei pakkasen puolella olevassa talossa ensimmäisiä kertoja kevättalvella, oli Villa Vasarassa vähemmän hajuja kuin monissa muissa katsastamissani kohteissa. Mukana oli myös tarkkanenäisiä haistelijoita. Ainoa mitä silloin haistoin oli kostea kellarin seutu. Ajattelin että ongelma on korjattavissa. Muuten kaikki vaikutti ookoolta, mutta tiesin lattiarakenteen olevan aina riskirakenne.


Kelien lämmetessä alkoi talolla kuitenkin haista enemmän. Haju tarttui keväällä kaikkiin vaatteisiin ja jopa koirien turkkiin. Haju oli samantapainen kuin edellisessä purkukuntoiseksi tuomitussa lahossa hirsimökissäni, joka oli ollut vuosia lämmittämättä. Yhdistänkin hajun mielessäni vahvasti viime kesän kurjiin fiiliksiin. Kuntoraporttia tuosta talosta lukiessani tämä haju nenässä kävin jo hyvin lähellä paniikkikohtausta ja totaalista järjenmenetystä. Villa Vasaran haju tuntui muistosta johtuen erityisen ahdistavalta. Nyt kestän sitä onneksi jo paremmin ja haju talon uudella puolella on vähentynyt todella paljon ahkeralla lämmityksellä ja tuuletuksella. Suurin syyllinen hajuun oli siis kosteus ja ilmanvaihdon puute. Tällekin "vanhan talon hajulle" löytyi siis syy.


En pidä itseäni erityisen herkkänä hajuille tai homeille. Myönnän olleeni kuitenkin huolissani saadessani Villa Vasarassa vietettyjen öiden jälkeen silmä- ja iho-oireita. Oireet aiheuttaa talon vanhan puolen kunnostustyöt. Hyvistä suojista huolimatta pölyä lasivillasta, betonista, puruista ja levyistä menee joka paikkaan. En halua missään nimessä vähätellä vaikeasti herkistyneitten ihmisten oireita, mutta homekeskusteluun liittyy mielestäni myös paljon ylireagointia ja hysteriaa. Maalaisjärjen ja kultaisen keskitien löytäminen tämäntyyppisen ongelmatöllin kunnostuksessa on joskus hankalaa ja liika guuglettelu pahasta. Vaikka itse ehkä siedän pienen määrän homeitiöitä, en halua että vieraani saavat oireita.


Olen mielestäni suhtautunut melko rauhallisesti eteen tulleisiin löytöihin. Tiesin esimerkiksi että lattian puruissa oli kosteutta, sen takia lähdikin heti tekemään remonttia suurella kädellä. Olen iloinen että kaikki haiseva puru on nyt pihalla. Talossani kävi keväällä myös kaksi homekoiraopiskelijaa treenaamassa. Koirat pitivät ainoastaan kellarin seutua epäilyttävänä, ehkeivät reppanat voineet hajupilvestä muuta selkeää sanoa. Alajuoksujen lahovauriot vaikuttavat korjattavilta ja vielä kun loputkin vähän kostuneen kylpyhuoneen pohjasta on purettu pois, ei talosta pitäisi enää löytyä kovinkaan suuria ylläreitä.


8 kommenttia:

  1. Talossa missä nyt asun, oli vessan seinärakenteet mustassa, pistävän hajuisessa homeessa kun muutettiin. Rakenteet uusittiin ja sillä siisti. Samoin selvittiin lattian vesivahingosta (lämmitysputki vuosi lattiarakenteisiin) kuivattamalla ja yhden seinän korjauksella. Eli ei se home ja kosteus mikään purkutuomio aina ole - riippuu tietysti alkusyystä ja miten kauan on "muhinut". Hyvä tuosta tulee, varsinkin kun sait ne muovit pois!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin mäkin ajattelen. Jos on ongelmia, ne korjataan. Tietenkin on tapauksia jossa korjattavaa on liikaa.

      Poista
  2. Luulempa, että tuollaiset vanhat talot ovat loppujen lopuksi terveempiä, kuin nämä nykyisin rakennettavat, pullon tiivit nollaenergiatalot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se voi olla. Molemmissa on omat ongelmansa.

      Poista
  3. Olen samaa mieltä kanssasi "homehysteriasta" - kaikki mikä haisee ummehtuneeta kellarilta on useimpien mielestä homeen aiheuttama. Minulla on ystävä, joka on kroonistunut homeelle, joten tiedän senkin puolen asiasta mutta kannattaa ensin tutkia ja sitten vasta hutkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä omatkin kokemukseni (toistaiseksi) osoittavat että kaikki haju ei ole hometta. Villa Vasarassa on harmitonta hajua, sen lisäksi myös mikrobeista johtuvaa kinkkisempää löyhkää.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen asenne. Olen itse herkistynyt vuokra-asunnossa homeelle. Pystyn kuitenkin elämään normaalia elämää. Näin vuosien jälkeen olen päätellyt, että olen herkistynyt tietylle homekasvustolle jonka haistan ja saan oireita. En kaikelle homeelle. Tämä tukisi ajatusta, että ei kaikki kosteus ja tunkkainen haju ole automaattisesti paha. Mutta tämä mutupäättelyni saattaa olla täysin väärässäkin. :D Ja yhdessä kosteassa homekämpässä asuneena vältän sellaisen ostamista kuin ruttoa. Eri asia onko sellaista olemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä uskon että me ihmiset olemme reaktioissamme erilaisia, samoin homeita on varmasti tosi monia erilaisia. Omassa talossani on siis myös "vaarallisia" homeita, jotka on remontilla poistettava. Ongelmat näkyvät kuvissakin. Koko talo ei kuitenkaan ole pilalla.

      Poista