Nuohoojan tuomio sekä toukokuun remppaterveiset VIDEO

Edellistä kirjoitusta jatkaakseni heitän ilmoille toukokuun remppaterveiset videon muodossa. Salaojitus on ollut tosiaan kuukauden teema, mutta sisälläkin purkutyöt ovat hieman edenneet ja jatkuvat aina sateen sattuessa. Työn alla on myös alkukantaisen huussin muuttaminen hieman naapuriystävällisempään ja mukavampaan muotoon.


En ole itse mikään saunoja, mutta apumies putsasi ja puunasi saunan ja hommasi puuttuvan arinan sekä uskalsi sytyttää ensimmäiset tulet. Myönnän että lämmin vesi muuallakin kuin vedenkeittimessä, on minustakin upea juttu. Valitettavasti saunottelu jäi lyhyeksi huviksi. Nuohoojan tarkastus paljasti ettei saunan hormien putkitukset jatku alas asti kuten luulimme. Näin ollen muurissa harmittomana pitämäni halkeama tulee korjata tulipalovaaran takia. Saunan piippukin kaipaa huolenpitoa mutta ei onneksi välittömästi.




Talon puolella hormien tilanne oli arvausteni mukainen. Vaikka nuohojaalta pääsikin yksi "jumalauta" jonka aikana sydän hyppäsi kurkkuun, tilanne on ihan ookoo. Hormi, johon puuliesi on ollut liitettynä, oli putkitettu oikein alas asti ja turvallinen käyttää myös jatkossa. Sen sijaan kaappien takaa esiin otettu 40 vuotta käyttämättä ollut hormi pitää kunnostaa ennen kuin voin liittää siihen Pellingistä hakemani Kotilämpö-kamiinan. Nuohooja tulee massaamaan hormin elokuussa, koska haluan ulkoistaa edes osan talon töistä. Samalla piipun yläpäätä ja ilmastointihormia voisi paikkailla. Saunan muurin korjailu onnistuu varmasti omin voimin. Mielestäni tilanne on ihan hyvä, ei naakanpesiä, käyttämätön hormi saatiin auki, eikä kumpikaan piippu ole entinen vaikka ovatkin saaneet kärsiä ilman hattua ja käyttöä. Tästä on hyvä jatkaa.

Niin ja se video:



Salaojista ja sadevesistä

Täällä ollaan vielä, vaikka blogi unohtuukin helposti auringonvalon ja lämmön lisääntymisen myötä. Talolla on tapahtunut paljon. Kaikki on vaan sellaista mikä ei näytä kuvissa kauniilta tai kiinnosta ehkä kovinkaan monia teistä. On myös paljon sellaista mikä ei kuvissa edes näy, kuten päätökset ikkunoista, ovista, lämmityksestä, tekijöistä, sähköistä, rakenteista ym.



Purkukuntoisen talon perusominaisuuksiin kuuluu vakiona surkea sadeveden ohjaus ja puuttuvat salaojat. Kaikki vanhat talot eivät kaipaa salaojia, mutta tämän töllin kohdalla se on remontin tärkein osuus. Miksi? Siitä lisää myöhemmin. Koko pihan mylläys tuntui sen verran pahalta että halusin homman äkkiä alulle ja alta pois, jotta pääsen joskus koira-aidan tekoon ja puutarhan laittoon. Ystäväni yritys pyöräytti pihan auki päivässä. Maan alta paljastui sellainen määrä kiviä, ettei hommasta olisi selvinnyt ikinä ilman koneita. Täyden palvelun ystävä raapusti salaoja- ja sadevesijärjestelmän suunnitelmat paperille, toi tarvikkeet ja kippasi lastin sepeliä perään, moikka. Jatkoimme apumiehen kanssa hommia käsin enkä muista milloin olisi kehoa sattunut viimeksi yhtä paljon. Vaikka usein väitänkin ettei ole miesten ja naisten töitä, tuntui apumiehen sorankärräyskunto tässä kohtaa korvaamattomalta (on toki muistakin taidoista ollut suuren suuri apu). Myöhemmin työtä tuli jatkamaan vielä eläkeläispappatiimi, jotka saatan palkata myöhemminkin hommiin.





Työ on vieläkin kesken ja piha tulee näyttämään tältä varmaan koko kesän. Pelkäsin vaurioituneen sokkelin murentuvan kaivuutöissä lopullisesti, mutta näin ei onneksi käynyt. Vanha puoli kaivettiin auki hellästi vähän kauempaa. Sokkelin vaatimat korjaukset tulevat kyllä räjäyttämään remonttiaikatauluni taivaan tuuliin, mutta sellaistahan se näiden talojen kanssa on. Vanhemman puolen kanssa kävi sellainen hauska ylläri, että kun roudan jälkeen aloimme keväällä kaivamaan talon vierustaa ajatuksena kurkata miten pitkälle sokkeli jatkuu, huomasimme ettei se jatku. Ei senttiäkään. Maan pinnan alapuolella on pelkästään suurehkoja kiviä ja hiekkaa, joiden päälle betoninen sokkeli on valettu. Uudempi puoli sen sijaan oli tehty paremmin kuin olin kuvitellut ja kesti kovempaa käsittelyä.


Näiden kivien kanssa pihalla puljatessa tuli mieleen että on kyllä hyvä saada tutut auttamaan remontissa. Sellaiset jotka tuntevat minut ja oikkuni. En tiedä olisiko joku muu maansiirtofirma suostunut varomaan yhtä tarkasti jokaista sireenipensasta ja omenapuuta tai työmiehet erottelemaan hiekasta kauniit kivet erikseen omaan pinoonsa, saatikka sitten valitsemaan materiaalit jotka ensisijaisesti näyttävät kivalta.


Suolistobakteeriaktiivin keittiössä osa 2/4, Vesikefiiri

Jatketaan kotitekoisten maitohappobakteerien valmistusta. Tai kefiirin kohdalla kyse taitaa olla hiivojen ja bakteerien yhdistelmästä. Vesikefiiri on mielestäni helpoin tapa aloittaa näiden terveysvaikutteisten suolistobekteereja hellivien juomien kanssa kokeilu. Juoma valmistuu parissa päivässä. Makukin on monelle tuttu, muistuttaa simaa ja vesikefiiriä voi maustaa lukemattomilla eri tavoilla. Sen sijaan oma suosikkini kombucha (osa 3/3) on esimerkiksi työläämpi valmistaa ja etikkaisen makunsa takia ei ehkä miellytä kaikkia.

Valmistus lähtee jälleen liikkeelle vesikefiirin siementen hankkimisella. Kuten maitokefiirinkin kohdalla, siemeniä saa parhaiten asiaan vihkiytyneiden fb-ryhmästä kyselemällä. Desillä tai puolella pääsee alkuun, mutta siemenet lisääntyvät nopeasti, joten pienempikin aloituserä sopii hyvin. Itse teen kefiiriä tämän ginger ale ohjeen mukaan, koska rrrrrakastan inkivääriä.


Toimi näin:
Kaksi litraa vettä laitetaan suureen kannuun, mukaan desi kefiirin siemeniä ja desin verran sokeria. Sokerin laatu vaikuttaa makuun ja väriin. Ymmärtääkseni pitkälle käsitelty sokeri toimii huonoiten. Itse olen kokeillut ruokosokerilla, intiaanisokerilla, luomutaloussokerilla ja kookossokerilla. Eri sokereita voi myös yhdistää. Hunaja ei antibakteeristen ominaisuuksien kanssa käy kefiirin ja kombuchan valmistukseen. Kannu peitetään tiukasti talouspaperilla. Hedelmäkärpäset, muurahaiset ja muut kodin asukit löytävät sokeriliemen muuten helposti. Kannu asetetaan maun mukaan vuorokaudeksi tai kahdeksi varjoon ja vaikka vähän lämpimämpään paikkaan, esimerkiksi jääkaapin päälle. Monet laittavat tässä vaiheessa mukaan vähän luomusitruunaa pitämään happamuuden sopivana. Kuivatut luomuhedelmät kuten pieni määrä rusinoita, pari viikunaa, taatelia ym. parantavat myös juoman makua.


Yhden tai kahden vuorokauden päästä kefiirin siemenet (ja hedelmät) siivilöidään pois juomasta. Uuden erän voi laittaa heti tulemaan. Juoman voi vaihtoehtoisesti maustaa myös vasta tässä vaiheessa. Itse maustan juomani linkittämäni ohjeen mukaan runsaalla määrällä tuoretta inkivääriä. Maustamisvaihtoehtoissa on vain mielikuvitus rajana ja kannattaakin etsiä oma suosikkinsa. Juoma on valmista juotavaksi heti päivän parin tekeytymisen ja viilentämisen jälkeen. Paremman makuisen ja kuplivan kefiirin saa kuitenkin pullottamalla kefiirin korkillisiin lasi tai elintarvikemuoviastioihin ja pitämällä juomaa vielä vuorokauden huoneenlämmössä ennen jääkaappiin laittamista.


Kefiiriä voi matkojen tai muun tauon ajan säilyttää levossa jääkaapissa. On kuitenkin muistettava että se on elävä olento joka tarvitsee ruokaa, eli sokeria tasaisin väliajoin. Valmistuksessa on huolehdittava hyvästä hygieniasta. Kefiirin käsittelyyn sopii vain ruostumaton teräs, muovi, puu tai lasi. Eliö ei myöskään tykkää tulikuumasta tai jääkylmästä. Muista siis huuhdella hellästi.


Viikonloput villinaisena - elämän uudelleenjäsentelyä

Lähipiiristä vain muutama tietää missä oloissa oikeasti vietän viikonloppuni Villa Vasarassa (ja minkälaisia oloja sinne suunnittelen tulevaisuudessa). Veikkaan että monilla on touhuistani aika romantisoitu kuva. Ehkä itsellänikin oli aluksi. Olen onneksi jo romahtanut pilvilinnoistani karuun todellisuuteen. Talossa oli ostohetkellä käyttökelpoista sähköt, puuliesi ja ulkohuussi, eikä paljon muuta. En uskaltanut esimerkiksi laittaa vanhoja pattereita enää päälle.  Kaivosta ja sen kunnosta ei ollut tietoa ja kaikki pumput olivat rikki. Saunaa on kai viime vuosina kesäisin joskus käytetty, mutta huomasin että sekin vaatii vielä työtä ennen löylyihin pääsemistä.


Nyt puuliesi on jäänyt purkutöiden keskelle talon käyttämättömälle puolelle ja sähköjä napsautellaan pala palalta pois päältä hommien edetessä. Tiski- ja pesuvedeksi kelpaavaa kylmää vettä nousee lainauppopumpun avulla pienenpienestä kaivosta ja lämminvesivaraajan virkaa toimittaa vedenkeitin. Juomavedet on haettava toistaiseksi kaupasta. Jääkaapin sain pari viikkoa sitten, luksusta. Nukun makuupussissa vanhoilla patjoilla yhdessä huoneessa, jota lämmitän pienellä puhaltimella. Kurjinta on kylmillään ja asumatta olleen talon kosteus ja olemattomasta ilmanvaihdosta johtuva haju, joka myös tarttuu vaatteisiin. Mielialani seuraavat vallitsevaa säätilaa. Välillä on kylmää, märkää ja ankeaa, auringossa pihalla tofunakkeja grillaillessa mukavampaa.



Mutta... Alkeelliset olot ovat olleet aivan mahtava tapa uudelleenjäsentää tarpeitani arjessa. Monesti ajattelemme, että tarvitsemme koteihimme tietyt jutut: tiskikoneen, telkkarin, pesukoneen, poreammeen, hierovan suihkun, sähkösaunan, kuivausrummun, jättisohvaryhmän, astiaston sukujuhliin, uunin, lieden, mikron, kasan kodinkoneita, läppärin, pädin, auton... Tätä kaikkea tuputetaan ei vain mainosten, vaan myös yhteiskunnan kautta. Kyseenalaistan jokaista hankintaa enemmän kuin koskaan ja kiusaannun saamistani "Kyllähän sulle sinne se ja se tulee..." uteluista, koska noh, kaikkea tuolta listalta ei tule.


Kun on paikassa ja tilassa missä ei ole mitään, ei edes aina ihmisseuraa, on helpompaa huomata asiat joita elämässään tarvitsee, ihan oikeasti eikä vain koska "näin nyt kuuluu olla". Välillä tuntuu että minulla on projektissani enemmän en halua -listalla kuin haluan -kohdassa. Samalla tuskailen kunnan asettamien vaatimusten kanssa, vaikkapa vesihuoltoon liittyen. Olen siis sopeutunut villinaiseksi pelottavan nopeasti. On muun muassa ihmeellistä huomata miten hyvin pärjäilee tarvittaessa yhdellä tylsällä ruokaveitsellä, jos muuta ei ole saanut aikaiseksi tuoda mukanaan. Vaikka menen remontissa helposti tilaan missä unohdan syödä, juoda, nukkua ja peseytyä, tiedostan että normaalissa arjessa näitä mahdollisuuksia varmasti kaipaan. Kyllä, esimerkiksi suihku ja lämmin vesi on siis taloon tulossa. Ehkäpä työkaveritkin ovat tästä iloisia.



Remppavapputerkut ja VIDEO

Villa Vasarassa tapahtuu hiljalleen. Poistan kerroksia sen verran kun tuntuu hyvältä. Aikaisemmat remontit on tehty muovilla, joten olen joutunut ottamaan pois ihan hyviäkin rakenteita. Periaatteessa olen koittanut noudattaa sääntöä "älä korjaa jos se ei ole rikki", mutta jos haluan talosta taas hengittävän, miltei kaiken on mentävä.



Talo tulee rakenteellisesti muuttumaan hyvin vähän. Osittain siksi, etten jaksa hakea lupia esimerkiksi kylpyhuoneen suurille muutoksille. Haluan myös kunnioittaa talon alkuperäistä ilmettä edes jossain. Sen verran kuitenkin irrottelin, että purin kaksi oviaukkoa ja makuuhuoneen kiinteät kaapit kokonaan pois. Se avasi pientä tilaa todella paljon ja valokin pääsee kulkemaan talossa vapaammin.



Suuria ikäviä yllätyksiä ei ole tullut purkutöissä vielä vastaan. Nuohooja on kutsuttu toukokuun lopulla arvioimaan piipun ja hormien kuntoa. Päänvaivaa ja muutaman unettoman yön on aiheuttanut rapiseva sokkeli ja lattioiden alla oleva betonilaatta. Tiesin kyllä lattiarakenteen olevan hankala korjata, mutta tietenkin toivoin pientä ihmettä. Kokonaistilanteen näen vasta kun lattiat on purettu kokonaan pois. Korjausvaihtoehtoja on monia ja niitä pohdittiin vielä vappuaattona Niko Palosen kanssa. Lattiahommista lisää myöhemmin. Olen taas onnistunut ostamaan talon joka ei ole rakennettu ihan tyypillisimmällä tavalla. Nikon sanoin "No enpä ole tälläistä ennen nähnyt". 

Parhaimman kuvan saatte tämänhetkisestä tilanteesta kurkkaamalla uusimman videon: