Suolistobakteeriaktiivin keittiössä osa 1/4, Maitokefiiri

Olen suolistobakteeriaktiivi. Vaivojeni takia seuraan mielenkiinnolla uusinta tutkimusta littyen suolistomme bakteerien vaikutukseen miltei kaikkeen kehossamme. Olen käyttänyt satoja euroja kaupan maitohappobakteerivalmisteisiin ja jossain vaiheessa aloin pohtimaan voisiko homman ratkaista muulla tavoin. Kyllä voi. Bakteerit voi kasvattaa itse! Joidenkin tutkimusten mukaan hyvisbakteereista onkin enemmän hyötyä ruuan mukana syötynä kuin pillereinä. Haluan kertoa näistä bakteerilemmikeistäni enemmän, jopa neljän postauksen verran.


Olen ollut lakto-ovo-vegetaristi 14-vuotiaasta eli jo reeeeilusti yli puolet elämästäni. Nykyään syön silloin tällöin kalaa jos on pakko, noh koska taas suolisto-ongelmat. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin kokenut suunnattomia tunnontuskia maitotuotteiden kulutuksen takia ja päätin kokeilla niiden vähentämistä. Totaalivegaaniksi en ole valmis (vielä). Maitokefiirin loput päätyivät siis nyt omalla kohdallani koirien ruokakuppiin, mutta kannustan teitä muita ehdottomasti kokeilemaan tätä suolistosuperfoodia.

Kukin voi googletella maitokefiirin terveyshyödyt itse, mutta lyhyesti kyseessä on oikeastaan itsevalmistettu tuju piimä. Tai ainakin jotain sen suuntaista. Valmistukseen tarvitaan maitokefiirin siementä, jota saa helposti vaikka asiaan vihkiytyneiden Fb-ryhmästä ja maitoa. Siemenestä ei yleensä oteta maksua, joten moni lähettää pienen pussukan outoa mössöä postareiden hinnalla. Maitokefiirin siemeniä tarvitaan alussa vain pari ruokalusikallista ja lähetys muistuttaa maitoista raejuustoa. Omat kuvassa olevat siemeneni ovat epänormaalin suuria muhkuja. Älkää kysykö miksi.


Toimi siis näin:
Pari ruokalusikallista maitokefiirin siemeniä laitetaan sellaisenaan pienehköön purkkiin, johon lorautetaan päälle pari desiä maitoa. Sieni syö maitosokeria eli laktoositon maito ei käy. Samasta syystä maitokefiiri voi käydä monelle laktoosi-intolerantikolle. Itse olen käyttänyt minulle sopivaa homogenoimatonta luomumaitoa ja lemmikkini on viihtynyt liiankin hyvin. Aluksi siemeniä voi herätellä muutaman vuorokauden ajan, vaihtamalla maito päivittäin ja odottamalla happamoitumisen alkamista. Omani lähtivät kyllä heti toiminaan. Purkkia pidetään keittiön pöydällä huoneenlämmössä kevyesti peitettynä vaikka löysään kierretyllä kannella. Happamoituneen kefiirin erottaa piimämäisestä tuoksusta ja paksummasta ulkonäöstä. Joskus hera erottuu maidosta. Kefiiri on valmista päivässä tai parissa riippuen kefiirin aktiivisuudesta, maidon määrästä ja lämpötilasta. Kefiiriä kannattaa valmistaa siis aina pieni annos kerrallaan jatkuvalla rytmillä. Purkin sisältö kaadetaan happamoitumisen jälkeen tiheään siivilään. Siivilöitynyt juoma ja hera sekoitetaan ja heitetään vaikka smoothien joukkoon tai jos maku viehättää, käytetään piimän tavoin. Siivilään jääneet siemenet huuhdellaan ja laitetaan uusi satsi purkkiin tekeille.

Kefiiriä voi matkojen tai muun tauon ajan säilyttää levossa jääkaapissa. On kuitenkin muistettava että se on elävä olento joka tarvitsee ruokaa, eli maitoa ja sen sokeria tasaisin väliajoin. Valmistuksessa on huolehdittava hyvästä hygieniasta. Kefiirin käsittelyyn sopii vain ruostumaton teräs, muovi, puu tai lasi. Eliö ei myöskään tykkää tulikuumasta tai jääkylmästä. Muista siis huuhdella hellästi.

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista! Tämä menee ehdottamasti kokeiluun kunhan kotiudun kotomaanperälle. Koska olet bakteeriaktiivi lienee hapatetut kasvikset tuttu juttu, vai ovatko ne lainkaan samaa asiaa ajavia? Puhun nyt siitä tutuimmasta eli hapankaalista. Olen sitä syönyt juuri hyvien bakteerien vuoksi vaikka makuun oli kyllä totutteleminen, nyt menee jo rutiinilla ja sitä kaipakin lisukkeeksi joihinkin ruokiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps saman tyyppisiä elukoita. Opin itse rakastamaan hapankaalia hetkessä ja valmistuskin sujuu jo jotenkin. Se on tämän sarjan neljäs osa :D Muita kasviksia en osaa oikein vielä hapattaa, tai en ole uskaltanut kokeilla.

      Poista
  2. Mielenkiintoista! Kiitos että jaksat jakaa tietoa myös meille lukijoille:)

    VastaaPoista