Kuka hullu ostaa purkukuntoisen talon?

Hep minä! Tai ylipäätään ostaa huonokuntoisen mörskän ilman suuria säästöjä ja remppataitoja ja vielä yksin? Olen saanut kuulla olevani kaikkea hullun idiootin ja superrohkean voimanaisen väliltä. Haluankin tehdä yhden asian selväksi. En lähtenyt leikkiin koska olisin sen rohkeampi tai taitavampi kuin kukaan muukaan. Päinvastoin. Pysyn omalla mukavuusalueellani. En nähnyt tilanteeseeni mitään muuta ratkaisua. En voisi elää elämääni muulla tavalla, vaikka vaihtoehto olisikin ehkä ollut.


Talon ostaminen "purkukuntoisena" tarkoittaa tietenkin sitä etten voi jälkikäteen kitistä mistään talon ongelmista. Joidenkin lain tulkintojen mukaan myyjä ei edes näin pääse viiden vuoden vastuustaan, mutta käytännössä tilanteessa jossa kauppasumma vastaa todellakin pelkästään tontin arvoa vastuu on yksin ostajalla. Toisin kuin viime kesän seikkailussa ostin 1800-luvun korjauskelpoisen hirsirungon, joka olikin miltei kokonaan tuhoutunut ja päädyimme sopuisaan kaupanpurkuun, nyt hankin paperilla purkukuntoisen talon, jonka toivon olevan pelastettavissa. En selvästi opi virheistäni.


Sanoin että ratkaisu oli minulle henkisesti ainoa mahdollinen. Etelä-Suomen hinnoilla tämä oli myös taloudellisesti ainoa tapa hankkia omakotitalo yksin sopivalta paikalta. Koska en ole miljonääri, mietin riskit erityisen tarkkaan. Jos talo onkin läpilaho, minulle jää tontti jolle rakentaa vaikka se haaveissa siintävä talo pyörillä. Tontilla on vettä ja sähköä. Omat perustarpeeni asumisen suhteen eivät ole samat kuin nelihenkisellä perheellä (tai keskivertosuomalaisella), joten remontilla on aivan erilaiset mittasuhteet, sitä kautta myös kustannuksilla. Talo on niin pieni että sen uudelleenrakentaminen pahimmassa tapauksessa lauta laudalta on miltei mahdollista. Järkeilin myös että talon kahdesta eri ikäisestä osasta edes jomman kumman puolen on oltava pelastettavissa ja kumpikin riittää minulle yksinäänkin. Toki pyrimme kartoittamaan talon kunnon mahdollisimman hyvin ennen kauppoja.


Tiivistettynä siis, kuka hullu lähtee tähän? Sellainen ihminen jolla ei oikeastaan ole muita vaihtoehtoja, eikä enää mitään menetettävää :) 



7 kommenttia:

  1. Onnea projektiin! Pienin askelin eteenpäin.

    VastaaPoista
  2. :) Kiitos taas ajatustesi jakamisesta.

    Kenelle sitten mikäkin on hullua... Mekin olemme saaneet kuulla paljon olevamme täysiä sekopäitä, kun olemme ryhtyneet kunnostamaan tätä meidän töllinräyskää. Ja taas jos minulta kysytään, on paljon hullumpaa ostaa saakelin kallis, uusi muoviin kääritty talo, joka kootaan tehtaassa tehdyistä palikoista odottamaan pystyyn homehtumistaan.

    Mutta onneksi meitä hulluja vielä löytyy :) Tällaisista postauksista saa hyvää vertaistukea, kun oma remontti junnaa pahassa suvantovaiheessa ja jatkuvan kaaoksen keskellä eläminen alkaa kiristää pantaa.

    VastaaPoista
  3. Minusta tuo on aivan järkevä ratkaisu :) Meitäkin saattoi joku pitää hulluina kun oman mörskämme hankimme, mutta eipä sitä kukaan tullut päin naamaa sanomaan. Tosin ei tämä talo niin kovin huonossa kunnossakaan ollut/ole, näyttää vaan ehkä ulospäin siltä. Ja lisäksi meitä on kaksi + apujoukot, mikä on tietysti helpompaa kuin yksin remontointi.

    VastaaPoista
  4. Seuraan projektiasi mielenkiinnolla, varsinkin videosi ovat kivoja. Mahdollisuuksiahan tuolla pikkutalolla on vaikka mihin, ainoa mikä itseä huolettaisi hyvinkin paljon on kosteusvaurio ja home, mutta toivottavasti talo tulee kuntoon.

    VastaaPoista
  5. Epäilijöitä riittää ana jos elää ns.valtavirrasta poiketen.
    Onneksi itse tietää mikä itselle on hyvästä
    On ihana seurata blogiasi ja rempan edistymistä. Toivon samalla että itsekkin saadaan
    remonttivinkkejä
    Ihanaa loppuviikkoa.
    -Hellen-

    VastaaPoista
  6. Mielenkiinnolla täälläkin seuraan kotisi valmistumista ja antaa epäilijöiden epäillä siellä ihan itsekseen;) Hattua nostan sinulle ja rohkeudellesi ja ihan varmasti tuosta saat juuri sellaisen kodin minkä haluat ja tarvitset ♥

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoinen hanke! Läksin vaimoni kanssa vähän vastaavanlaiseen projektiin, ”taiteiden hirsitaloksi” sitä kutsumme. Aina ei ihan tarkkaan tiedä mitä edestään löytää, eikä aina, miten homman kanssa tulisi edetä – mutta siinä on myös sen suola. Menetystä tuleviin haasteisiin!

    VastaaPoista